Illallinen Kaskiksessa
Kaskis tarjoaa upeaa ruokaa!
Kävin viikko sitten syömässä Turun Kaskiksessa, ja illallinen oli todellakin oman blogipostauksen arvoinen kokemus! Olin jo pidempään halunnut syömään Kaskikseen, joka on saanut paljon suitsutusta osakseen - myös vegaanien taholta. Kesälomasuunnitelmien aikataulut olivat viime tippaan asti aika levällään, enkä saanut aikaiseksi varata pöytää hyvissä ajoin. Tällä kertaa kuitenkin kävi tosi hyvä tuuri, sillä jonkun toisen peruttua tulonsa onnistuin kahden päivän varoitusajalla saamaan pöydän Kaskikseen.
Käyn ns. fine dining -ravintoloissa varsin harvoin, ja välillä olen valitettavasti joutunut pettymään ruokaan. Muutama kuukausi sitten kävin hehkutetussa Grönissä suurin ennakko-odotuksin, mutta mielestäni kokonaisuus ei ollut sen kaiken hypetyksen ja rahan väärti. Samaa mieltä oli mies, joka otti tavallisen menun (itse siis valitsin vegaanisen vaihtoehdon). Viime vuoden puolella myös Chef & Sommelier oli aika onneton kokemus kummankin mielestä. Positiivinen kokemus sekä sekaani- että vegaanimenuista saatiin alkuvuodesta Shelterissä, minkä ansiosta en täysin ollut heittänyt romukoppaan ajatusta hyvästä vegaanisesta ruoasta eurooppalaisyylisessä fine dining -ravintolassa.
Summa summarum, vaikka kovasti odotinkin loistavaa ruokaa Kaskikselta, ei-niin-onnistuneet kokemukset muista paikoista nostivat mielensopukkaan pienen varautuneisuuden. Mutta onneksi turhaan, sillä Kaskiksen ruoka oli aivan upeaa! Menussa on paljon suomalaisia kesän makuja. Tämä aika onkin kyllä ihan paras hetki mennä ravintolaan, kun raaka-aineet ovat parhaimmillaan.
En tullut heti kirjanneeksi ylös kaikkia annoksiin käytettyjä komponentteja, joten en yritäkään niitä kaikkia alkaa luetella. Kuvien alla kuitenkin muutama sana jokaisesta annoksesta. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, kun yritin pikaisesti räpsäistä kuvan jokaisesta annoksesta. Emme sattuneet istumaan ikkunan vieressä luonnonvalossa, mistä syystä lamppujen valo korostuu kuvissa kellertävänä sävynä. Lähdimme suoraan autoilemaan illallisen jälkeen, joten päätimme kumpikin mennä vesilinjalla. Viineistä en siis tällä kerralla kokemusta saanut.
 |
| Keittiön tervehdyksessä oli limellä maustettua purjoa rapean ruissipsin päällä. Toimiva yhdistelmä. |
 |
| Ensimmäinen alkuruoka sisälsi mm. raparperia ja retiisiä. Raikas kokonaisuus, jonka kastike pehmensi. |
 |
| Toinen alkuruoka sisälsi kesäkeiton makuja. Juuri sopivasti al denteksi kypsennettyjä kasviksia sekä täyteläisen kermainen ja maukas liemi. Aivan ihanaa! |
 |
| Kolmannessa ruokalajissa oli haudutettua pinaattia ja maukasta juuriselleriä usealla eri tavalla valmistettuna. Päälle luskoitiin kylmä, kaurakermasta ja soijatuorejuustosta valmistettu kastike. Tasapainoinen makukokonaisuus. |
 |
| Ensimmäinen pääruoka sisälsi nyhtökauraa, kesäkurpitsaa sekä tomaatti-basilikakastikkeen. Tämä annos (tavallisessa annoksessa oli nyhtökauran tilalla kalaa) oli mielestämme heikoin, mutta minusta ei silti huono sekään. Erityisesti kastike oli tosi maukasta. Kokonaisuus kuitenkin jäi vähän pliisuksi. |
 |
| Toinen pääruoka sisälsi tofua, paistettuja siitakesieniä ja sienistä valmistettua kirkasta kastiketta. Tofuun olisin kaivannut vähän lisää makua (mikä kyllä tofupalan kohdalla on vähän hankalaa), mutta onneksi tässä tapauksessa oli kyse selvästi laadukkaasta tofusta, joka ei miedosti maustettunakaan maistunut mitenkään epämiellyttävältä. Kun mietoa tofua sekä supermaukkaita sieniä ja kastiketta laittoi samaan aikaan suuhun, kokonaisuus oli sopivasti tasapainossa. |
 |
| Kesäinen menu päättyi arvoiseensa jälkiruokaan, jossa oli ihanan makeita mansikoita ja fenkoligranitea. Ihana kokonaisuus myös tämä! |
Mies otti tavallisen menun ja minä vegaanisen. Kaikki annoksemme olivat periaatteessa samat, mutta ei-vegaaniset komponentit oli omassa menussani taidokkaasti vaihdettu vegaanisiin. Juuri tämä mielestäni teki vegaanisesta menusta erityisen onnistuneen. En ole kolunnut kattavasti eri fine dining -ravintoloita, mutta suppeahkon kokemukseni perusteella vegaaninen versio tuppaa helposti olemaan riisutumpi versio tavallisesta annoksesta. Tämä harmillisesti koskee kyllä montaa edullisempaakin ravintolaa. Usein fine dining -ravintolat eivät tunnu uskaltavan käyttää vegaanisia "maitotuotteita" voin, kerman, tuorejuuston jne. korvaajina, vaikka eurooppalaisessa ruoassa maitotuotteita tavallisesti käytetään paljon. Pelkästään öljyillä, pähkinöillä ja komponentteja poistamalla ei samanlaisia täyteläisiä ja toivottuja makukokonaisuuksia saada, jolloin kokonaisuus jää helposti riisutuksi. Kokevatko kokit vegaaniset "korvikkeet" liian prosessoiduiksi ravintolan ideologialle? Ainakin minusta ajatus kuulostaa sikäli erikoiselta, että tietääkseni ei lehmäkään lypsä voita ja kermaa, vaan ne pitää valmistaa raakamaidosta - eli prosessoida ihan yhtä lailla. (Ja maitotilalla kasvaneena väitän tietäväni, mitä lehmien utareista tulee. :D) Markkinoilta löytyy erittäin laadukkaita kasvipohjaisia vaihtoehtoja esim. juuri maitotuotteille, joten miksi ihmeessä niitä ei käyttäisi.
Kaskiksessa vegaanisia vaihtoehtoja selvästi uskalletaan käyttää ja se tehdään taidokkaasti. Kuten yllä kerroinkin, annoksista löytyi mm. kaurakermaa, soijatuorejuustoa ja nyhtökauraa. Erityismaininta niinkin simppelistä asiasta kuin leivän levitteestä, joka oli soijatuorejuustosta ja yrteistä valmistettu heleän vihreä tahna. Tosi hyvää, ja osoitus aidosta panostuksesta, kun ei ollut tyydytty tarjoamaan leivän kanssa vegaanisena versiona tylsästi oliiviöljyä ja balsamicoa!
Kaskiksen menu oli vähintäänkin yksi parhaista nauttimistani menuista ja ainakin kirkkaasti paras vegaaninen menu. Jokainen ruokalaji oli tarkkaan mietitty ja vegaaniset versiot oli koottu todella ammattitaitoisesti. Ehdottomasti Turku-visiitin kohokohta!
0 kommenttia