keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Illallinen Kaskiksessa

Kaskis tarjoaa upeaa ruokaa!



Kävin viikko sitten syömässä Turun Kaskiksessa, ja illallinen oli todellakin oman blogipostauksen arvoinen kokemus! Olin jo pidempään halunnut syömään Kaskikseen, joka on saanut paljon suitsutusta osakseen - myös vegaanien taholta. Kesälomasuunnitelmien aikataulut olivat viime tippaan asti aika levällään, enkä saanut aikaiseksi varata pöytää hyvissä ajoin. Tällä kertaa kuitenkin kävi tosi hyvä tuuri, sillä jonkun toisen peruttua tulonsa onnistuin kahden päivän varoitusajalla saamaan pöydän Kaskikseen. 

Käyn ns. fine dining -ravintoloissa varsin harvoin, ja välillä olen valitettavasti joutunut pettymään ruokaan. Muutama kuukausi sitten kävin hehkutetussa Grönissä suurin ennakko-odotuksin, mutta mielestäni kokonaisuus ei ollut sen kaiken hypetyksen ja rahan väärti. Samaa mieltä oli mies, joka otti tavallisen menun (itse siis valitsin vegaanisen vaihtoehdon). Viime vuoden puolella myös Chef & Sommelier oli aika onneton kokemus kummankin mielestä. Positiivinen kokemus sekä sekaani- että vegaanimenuista saatiin alkuvuodesta Shelterissä, minkä ansiosta en täysin ollut heittänyt romukoppaan ajatusta hyvästä vegaanisesta ruoasta eurooppalaisyylisessä fine dining -ravintolassa.

Summa summarum, vaikka kovasti odotinkin loistavaa ruokaa Kaskikselta, ei-niin-onnistuneet kokemukset muista paikoista nostivat mielensopukkaan pienen varautuneisuuden. Mutta onneksi turhaan, sillä Kaskiksen ruoka oli aivan upeaa! Menussa on paljon suomalaisia kesän makuja. Tämä aika onkin kyllä ihan paras hetki mennä ravintolaan, kun raaka-aineet ovat parhaimmillaan.

En tullut heti kirjanneeksi ylös kaikkia annoksiin käytettyjä komponentteja, joten en yritäkään niitä kaikkia alkaa luetella. Kuvien alla kuitenkin muutama sana jokaisesta annoksesta. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, kun yritin pikaisesti räpsäistä kuvan jokaisesta annoksesta. Emme sattuneet istumaan ikkunan vieressä luonnonvalossa, mistä syystä lamppujen valo korostuu kuvissa kellertävänä sävynä. Lähdimme suoraan autoilemaan illallisen jälkeen, joten päätimme kumpikin mennä vesilinjalla. Viineistä en siis tällä kerralla kokemusta saanut.


Keittiön tervehdyksessä oli limellä maustettua purjoa rapean ruissipsin päällä. Toimiva yhdistelmä.


Ensimmäinen alkuruoka sisälsi mm. raparperia ja retiisiä. Raikas kokonaisuus, jonka kastike pehmensi.

Toinen alkuruoka sisälsi kesäkeiton makuja. Juuri sopivasti al denteksi kypsennettyjä kasviksia sekä täyteläisen kermainen ja maukas liemi. Aivan ihanaa!


Kolmannessa ruokalajissa oli haudutettua pinaattia ja maukasta juuriselleriä usealla eri tavalla valmistettuna. Päälle luskoitiin kylmä, kaurakermasta ja soijatuorejuustosta valmistettu kastike. Tasapainoinen makukokonaisuus.


Ensimmäinen pääruoka sisälsi nyhtökauraa, kesäkurpitsaa sekä tomaatti-basilikakastikkeen. Tämä annos (tavallisessa annoksessa oli nyhtökauran tilalla kalaa) oli mielestämme heikoin, mutta minusta ei silti huono sekään. Erityisesti kastike oli tosi maukasta. Kokonaisuus kuitenkin jäi vähän pliisuksi.


Toinen pääruoka sisälsi tofua, paistettuja siitakesieniä ja sienistä valmistettua kirkasta kastiketta. Tofuun olisin kaivannut vähän lisää makua (mikä kyllä tofupalan kohdalla on vähän hankalaa), mutta onneksi tässä tapauksessa oli kyse selvästi laadukkaasta tofusta, joka ei miedosti maustettunakaan maistunut mitenkään epämiellyttävältä. Kun mietoa tofua sekä supermaukkaita sieniä ja kastiketta laittoi samaan aikaan suuhun, kokonaisuus oli sopivasti tasapainossa.


Kesäinen menu päättyi arvoiseensa jälkiruokaan, jossa oli ihanan makeita mansikoita ja fenkoligranitea. Ihana kokonaisuus myös tämä! 


Mies otti tavallisen menun ja minä vegaanisen. Kaikki annoksemme olivat periaatteessa samat, mutta ei-vegaaniset komponentit oli omassa menussani taidokkaasti vaihdettu vegaanisiin. Juuri tämä mielestäni teki vegaanisesta menusta erityisen onnistuneen. En ole kolunnut kattavasti eri fine dining -ravintoloita, mutta suppeahkon kokemukseni perusteella vegaaninen versio tuppaa helposti olemaan riisutumpi versio tavallisesta annoksesta. Tämä harmillisesti koskee kyllä montaa edullisempaakin ravintolaa. Usein fine dining -ravintolat eivät tunnu uskaltavan käyttää vegaanisia "maitotuotteita" voin, kerman, tuorejuuston jne. korvaajina, vaikka eurooppalaisessa ruoassa maitotuotteita tavallisesti käytetään paljon. Pelkästään öljyillä, pähkinöillä ja komponentteja poistamalla ei samanlaisia täyteläisiä ja toivottuja makukokonaisuuksia saada, jolloin kokonaisuus jää helposti riisutuksi. Kokevatko kokit vegaaniset "korvikkeet" liian prosessoiduiksi ravintolan ideologialle? Ainakin minusta ajatus kuulostaa sikäli erikoiselta, että tietääkseni ei lehmäkään lypsä voita ja kermaa, vaan ne pitää valmistaa raakamaidosta - eli prosessoida ihan yhtä lailla. (Ja maitotilalla kasvaneena väitän tietäväni, mitä lehmien utareista tulee. :D) Markkinoilta löytyy erittäin laadukkaita kasvipohjaisia vaihtoehtoja esim. juuri maitotuotteille, joten miksi ihmeessä niitä ei käyttäisi.

Kaskiksessa vegaanisia vaihtoehtoja selvästi uskalletaan käyttää ja se tehdään taidokkaasti. Kuten yllä kerroinkin, annoksista löytyi mm. kaurakermaa, soijatuorejuustoa ja nyhtökauraa. Erityismaininta niinkin simppelistä asiasta kuin leivän levitteestä, joka oli soijatuorejuustosta ja yrteistä valmistettu heleän vihreä tahna. Tosi hyvää, ja osoitus aidosta panostuksesta, kun ei ollut tyydytty tarjoamaan leivän kanssa vegaanisena versiona tylsästi oliiviöljyä ja balsamicoa!

Kaskiksen menu oli vähintäänkin yksi parhaista nauttimistani menuista ja ainakin kirkkaasti paras vegaaninen menu. Jokainen ruokalaji oli tarkkaan mietitty ja vegaaniset versiot oli koottu todella ammattitaitoisesti. Ehdottomasti Turku-visiitin kohokohta!


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Linssi-perunasalaatti

Ruokaisa belugalinssi-perunasalaatti on maukasta sellaisenaan, grilliruoan seurana, piknikillä tai juhlien noutopöydässä.




Pottusalaatista on moneksi. Ja etenkin nyt, kun tarjolla on suomalaisia uusia perunoita! Perunasalaatti on kyllä hyvää aina, mutta uudet perunat nostavat salaatin maun uudelle levelille. Majoneesista perunasalaattia enemmän tykkään versioista, joissa on joku öljystä ja sitruunasta/etikasta sekoitettu kirkas kastike. Myös pestoista ja yrttiöljyistä syntyy maukkaita kastikkeita.

Tämä perunasalaatti sai kastikkeeksi dijonsinapista, oliiviöljystä ja sitruunamehusta sekoitetun kastikkeen. Kastike maustaa myös upean tummat belugalinssit, jotka tekevät salaatista ruokaisamman. Kirpakka marinoitu punasipuli antaa sopivasti terävyyttä kokonaisuuteen. Tein saman tien marinoitua punasipulia kahdesta sipulista, mutta käytin salaattiin lopulta vain noin puolet satsista. Kun kuitenkin kerran laittaa sipulia marinoitumaan, on kätevää tehdä samalla vähän reilumpi annos, koska yli jääneet sipulit voi hyvin käyttää myöhemmin muiden salaattien lisäkkeenä.




Linssi-perunasalaatti

600 g kiinteitä (uusia)perunoita
2 dl belugalinssejä
rucolaa

Kastike:
1/2 dl sitruunamehua
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl dijonsinappia
2 tl sokeria
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
pippuria
suolaa

Marinoitu punasipuli:
2 punasipulia
1/2 dl (puna)viinietikkaa
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä


  1. Valmista marinoitu punasipuli sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Laita maustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Tämä on siis hyvä tehdä jo etukäteen. (Käytin salaattiin noin puolet marinoidusta sipulista, joten tarvittaessa puolita annos. Marinoitua sipulia on kuitenkin järkevää tehdä samalla reilumpi satsi ja käyttää myöhemmin esim. muihin salaatteihin.)
  2. Keitä perunat kypsiksi kevyesti suolatussa vedessä ja jäähdytä. Keitä myös belugalinssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ylimääräinen neste pois siivilän avulla.
  3. Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita lämpimien linssien joukkoon. Näin linssit maustuvat paremmin. Anna jäähtyä ja lisää sitten (tarvittaessa kuoritut) sopiviksi suupaloiksi pilkotut perunat. Jätä maustumaan jääkaappiin mielellään pariksi tunniksi.
  4. Laita tarjoiluastiaan kerroksittain peruna-linssiseosta, marinoitua sipulia ja rucolaa. Tarjoa sellaisenaan tai lisäkkeenä.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Tomaattinen salaattikastike

Maukas itsetehty salaattikastike on oiva tuliainen. Samalla kannattaa surauttaa satsi myös omaan jääkaappiin!


Lapsuudenkodissani on varmaan yli 15 vuotta tehty samaa salaattikastiketta. Sitä on jääkaapissa aina, ihan aina. :D Mutta miksipä ei olisi, sillä kyseessä on erityisen maukas soossi! Ja terveellistä rypsiöljyä sisältävää salaattikastiketta on erittäin suositeltavaa lorauttaa salaatin päälle. En tiedä, mistä tomaattisen salaattikastikkeen resepti on peräisin, mutta meille se on kulkeutunut mummuni kautta.

Kastikkeessa on täyteläinen majoneesimainen koostumus, joka alkuperäisessä ohjeessa saadaan aikaan kananmunalla. En tietysti malttanut olla kokeilematta kikhernelientä tähänkin - ja tadaa, se toimii! Simppelisti vaan kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja lopuksi sopivasti vettä ohentamaan koostumusta. Alkuperäisessä reseptissä yksi satsi on tuplamäärä alla olevaan reseptiin verrattuna. Itse puolitin ohjeen, sillä sekin riittää joksikin aikaa hyvin. Kun valmistustekniikka on periaatteessa sama kun vegaanisessa majoneesissa, kannattaa lukea aiemmasta majoneesipostauksesta seikkaperäisemmät lisävinkit onnistuneeseen lopputulokseen. Sen verran kokemusta kikeherneliemestä on kertynyt, että voin sanoa emulgoitumisen onnistuvan, vaikka ainekset eivät olisi samanlämpöisiä.

Salaattikastike mauistuu vuoden ympäri. Näin kesällä se on oiva mökkituliainen ja jouluna se on kiva syötävä lahja.



Tomaattinen salaattikastike

2 valkosipulinkynttä
3 rkl säilykekikherneiden lientä
1/4 dl sokeria
1 rkl etikkaa
1/2 rkl sinappia
1/2 rkl soijakastiketta
reilu 1 1/2 rkl tomaattisosetta
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl mustapippuria
1/4 tl suolaa
1/4 tl basilikaa
(1 rkl HP-kastiketta)
2 1/2 dl rypsiöljyä
(vettä)


1. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Mittaa kaikki ainekset vettä lukuun ottamatta sauvasekoittimen kulhoon. Onnistumisen kannalta on olennaista käyttää tällaista kapeaa kulhoa. Käytä mittaamiseen mittalusikkasarjaa, sillä ruokailuvälineillä mittaaminen on epätarkkaa.
2. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin täysteholle ja pidä sitä kulhon pohjalla, kunnes ainekset alkavat emulgoitua. Ala sitten nostaa sekoitinta hitaasti ylöspäin, jolloin loputkin aineksista emulgoituvat. Kastikkeesta tulee melko paksua, joten ohenna sitä vedellä, kunnes koostumus on sopivaa.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Leppävaaran Mezza - kattaus koko sateenkaaren väreissä

Leppävaaralainen Mezza tarjoaa ruokaa erinomaisella hinta-laatusuhteella!

Mezzassa lautanen täyttyy koko sateenkaaren värikirjolla.


Olen nyt puolisen vuotta asustellut Leppävaarassa ja ilolla olen seurannut alueen ja sen palveluiden jatkuvaa kehittymistä. Elämää on myös Helsigin rajojen ulkopuolella (näin espoolaistuneena minäkin olen sen oppinut :D), joten haluan vinkata kokonaisella blogipostauksella Mezzasta, joka on (yksi) kiva syy lähteä retkelle Leppävaaraan. Valitettavasti kuvat eivät tässä kovin kattavasti kerro Mezzasta, sillä koen vähän kiusalliseksi alkaa räpsiä järkkärillä tai puhelimellakaan kuvia ruokapöydästä ihmispaljouden keskellä.

Leppävaaraan Alberganesplanadille avattiin keväällä uusi ravintola Mezza, joka kuulosti heti tosi mielenkiintoiselta paikalta vegeilijän korviin. Länsiväylän artikkelissa kerrottiin paikan olevan melkein vegaaninen. Välimeren keittiöön nojaava Mezza tarjoaa arkisin lounasbuffetin ja iltaisin annoksia listalta. Lauantaisin ja sunnuntaisin taas on tarjolla brunssi niin ikään buffetpöydästä. Arkisin en yleensä pysty käymään lounaalla missään, mutta talvilomalla oli aikaa testata Mezzan lounas, josta näet annoskuvani täältä. Hintaa vegelounaalla oli 10 euroa sisältäen salaatit, keiton, falafelit sekä kahvin ja jälkiruoan. Paljon erilaisia värikkäitä salaatteja (helppo syödä reilusti kasviksia!), ihania tahnoja, leipää, keittoa ja herkulliset falafelit. Lihansyöjille saa parilla lisäeurolla muutaman pääruoan lisää. Juuri tällaisesta ruoasta minä tykkään, joten kateeksi käy niille, keiden toimisto on Lepuskissa!

Alhaalla oma lautaseni, joka täytetty vegevaihtoehdoilla. Yllä olevalla lautasella sekaanin valinnat.

Viikonloppuna kävimme vihdoin testaamassa Mezzan brunssin. Tarjolla oli pitkälti samaa kuin lounaalla, mutta lisänä mm. juustoja ja useampaa eri sorttia sisältävä kakkukattaus. Jälleen hyvä valikoima vegaanista ruokaa! Omat suosikkini olivat samat kuin lounaalla eli tahnat ja falafelit - ylläri. :D Pienenä kehityskohteena mainitsisin, että koska menua ei lukenut missään eikä vegaanisia ruokia ollut mitenkään merkitty, pitäisi vegaanivaihtoehdoista kysyä henkilökunnalta. Se on vähän hankalaa keskellä brunssin ihmispaljoutta ja ruuhkaa. Lisäksi tosi moneen muuten vegaaniseen ruokaan oli ainakin tällä kerralla laitettu fetaa. Jälkiruokana olleisiin leivonnaisiin oli merkitty gluteeniton vaihtoehto, mutta ei vegaanista. Vatsa oli niin täynnä pääruoistakin, etten jaksanut alkaa tarkistaa henkilökunnalta, olisiko joku leivonnaisista ollut vegaaninen.

Lähipiirini tietää, että annan innokkaasti palautetta, ja niinpä naputtelin sähköpostia menemään Mezzaan. Kiitin hyvästä ruoasta ja esitin toiveen, josko vegaaniset ruoat voisi merkitä jotenkin valinnan helpottamiseksi. Sainkin nopeasti vastauksen, jossa palautteeni luvattiin ottaa huomioon. Lisäksi sain varmistuksen, että jälkkäripöytäänkin oli varattu vegaaniset whoopiet, jotka samalla olivat gluteenittomia. Hienoa, että erityisruokavaliot huomioidaan aina jälkiruokaan asti - ja tietysti pointsit myös hyvästä asiakaspalvelusta! Vielä en ole testannut iltaisin tarjottavia annoksia, mutta näiden kokemusten pohjalta senkin varmasti teen.

Koko brunssisetin hinta oli 20 euroa, joka mielestäni on erittäin hyvä diili siihen nähden, mitä kaikkea rahalla saa - ja varsinkin, kun vertaa saman tyylistä ruokaa tarjoavaan Sandroon, joka näyttää veloittavan brunssistaan jo peräti 29,90 euroa! Täytyy sanoa, että ainakin minulla noin korkea hinta alkaa jo ylittää kipurajan. Kantakaupunkilaisten kannattaa vakavasti harkita retkeä Helsingin rajojen ulkopuolelle. ;) Näin kesällä Leppävaara-retkeen voi kivasti yhdistää vaikka maauimalan tai seikkailupuisto Huipun.