perjantai 24. helmikuuta 2017

Piparjuurinen punajuurikeitto

Punajuuri ja piparjuuri ovat oiva makupari! Piparjuuri piristää tämän simppelin punajuurisosekeiton.



Blogipostaukset ovat nyt vahingossa luiskahtaneet keitto-herkkuleivonnaislinjalle. Tämä postaus kuitenkin on roikkunut tovin puolivalmiina, ja haluan julkaista tämän nyt, kun juurekset vielä ovat sesongissa ja lämmittävät keitot maistuvat. Ja ovathan sosekeitot toki varsin kätevää arkiruokaa!

Pehmeän makuinen punajuuri sopii hyvin yhteen pirteän kipakan piparjuuren kanssa. Simppeliin punajuurisosekeittoon raastettu tuore piparjuuri tuokin kivan säväyksen. Piparjuuri lisätään vasta valmiiseen keittoon, sillä keittäminen kitkeröittää piparjuuren maun helposti. Ruokaisuutta tuomaan lisäsin keittoon punaisia linssejä, jotka antavat keitolle myös rakennetta. Sosekeiton päälle on kiva lisätä jotain sattumia, joten tällä kertaa paistoin pannulla vielä kikherneitä, jotka maustoin tosi simppelisti suolalla ja pippurilla.




Piparjuurinen punajuurikeitto
(4-5 annosta)

1 kg punajuuria
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
2 dl punaisia linssejä
n. 7-8 dl vettä
l kasvisliemikuutio
1 tl timjamia
mustapippuria
2 rkl balsamicoa
(suolaa)
n. 2 rkl piparjuurta raastettuna
1 prk (2 dl) kaurakermaa


1. Kuori kasvikset. Kuutioi punajuuri ja sipuli, hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja kuullota siinä kasviksia muutama minuutti. Lisää linssit, vesi sekä kasvisliemikuutio, timjami ja pippuri. Keitä noin 30 min kannen alla, kunnes punajuuret ovat kypsiä.
2. Lisää kattilaan balsamico ja piparjuuri. Soseuta keitto. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja ja lisää vielä kaurakerma. Halutessasi voit lisätä keiton pinnalle esim. paahdettuja tai paistettuja kikherneitä.


lauantai 18. helmikuuta 2017

Hernesosekeitto

Kauniin vihreä hernesosekeitto tuo lautaselle tuulahduksen kevättä!



Laskiainen on perinteisesti hernekeittoaikaa. Otan päivittäin lounaseväät töihin, ja lihaton Pirkka Luomu hernekeitto kuuluu vakituiseen eväsvalikoimaani etenkin niinä päivinä, kun en ole jaksanut kokata, eikä pakastimestakaan löydy mitään. Tosi kätevää ja maukastakin. Minä ainakin tykkään hernekeitosta! Ja syön sitä usein muulloinkin kuin laskiaisena.

Koska valmiina löytyy hyvää ja halpaa hernaria, en jaksa keitellä sitä itse. Näin laskiaisen alla haluan kuitenkin postata reseptin vähän erilaiseen hernekeittoon, joka tehdään pakasteherneistä. Pakasteherneet ovat loistava vihannespakaste. Niistä syntyy nopeasti kauniin vihreä ja lempeän makuinen keitto, joka sopii tosi kivasti näin kevättalveen.

Ilokseni voin kertoa, että tämä resepti löytyy myös juuri ilmestyneen Animalia-lehden Vegepalstalta! Sain ennen joulua yhteydenoton ja minulle tarjottiin mahdollisuutta laatia reseptit tämän lehden palstalle. Oli aika yllätys, että minun pieni blogini on noteerattu!




Hernesosekeitto
(4 annosta)

1 (100 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
600 g pakasteherneitä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl meiramia
mustapippuria
1 prk (2 dl) kaurakermaa
suolaa


1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli pehmeiksi.
2. Lisää kattilaan herneet, vesi, murennettu kasvisliemikuutio ja pippuri. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja keitä kannen alla 5 minuuttia.
3. Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kaurakerma ja mausta maun mukaan suolalla. Kuumenna vielä keitto, mutta älä enää keitä.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Veriappelsiini-marenkipiirakka

Raikas veriappelsiini-marenkipiirakka on juuri se, mitä kannattaa leipoa juuri nyt!

Kuvia ottaessani piirakka ei vielä ollut ehtinyt kunnolla jäähtyä jääkaappikylmäksi. Jäähtyessään veriappelsiinitäyte muuttuu kiinteämmäksi kuin kuvassa.


Viime vuosina olen aivan menettänyt sydämeni veriappelsiineille. On myös hienoa huomata, että vuosi toisensa perään niitä löytyy kaupoista aina vain näkyvämmiltä paikoilta ja että niitä nostetaan kampanjoihinkin. Se on hyvä, sillä veriappelsiinit ovat todella hyviä, mutta niiden kausi on lyhyt. Kausihan saattaa mennä ohi huomaamatta, jos ei siitä kukaan muistuta!

Veriappelsiinille on ominaista tumma punertava pigmentti, jonka määrä vaihtelee suurestikin. Joissain hedelmissä hedelmäliha on syvän oranssia, ja punaisia kohtia ei välttämättä ole (juuri) lainkaan. Toiset yksilöt taas voivat olla huomattavan "verisiä". Ei siis kannata pettyä, jos ostamasi hedelmät eivät olekaan kovin punaisia - maku on silti hyvä! Punertumista edistää suuri lämpötilavaihtelu yön ja päivän välillä. Samassa puussakin voi kuulemma kehittyä eri värisiä hedelmiä, sillä syvällä oksien suojassa lämpötila ei vaihtele yhtä voimakkaasti kuin reunaoksilla. Todella kiinnostavaa! Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kasvukauden olosuhteet aina vaikuttavat lopputulokseen. Veriappelsiinista kannattaa lukea lisää vaikka Satokausikalenterin sivuilta.

Mutta sitten ihanaan veriappelsiini-marenkipiirakkaan! Inspiraation tähän reseptiin tarjosi kollegani Minnan Haarukkavatkain-blogi, jossa resepti vastaavaanlaiseen piirakkaan julkaistiin vuosi takaperin. Idea palasi nyt mieleen, kun mietin, mitä leivonnaista veriappelsiineista kannattaisi tehdä. Ja tämä todellakin kannatti!

Käytin pohjana viime keväistä sitruuna-marenkipiirakan reseptiäni. Tein viikonloppuna piirakasta kaksi versiota, niin sain maut juuri kohdilleen. Pohjaan lisäsin vähän mantelijauhoja, joka tuo kivasti mehevyyttä. Täytekiisseliin käytetään yleensä kananmunankeltuaista ja voita, mutta vegaaniversiossa olen havainnut maissitärkkelyksen ja kookosmaidon sopiviksi korvaajiksi näille. Kookosmaito ei oikeastaan maistu lopputuloksessa, mutta se antaa täyteläisyyttä. Ja marenki tehdään tietysti kikeherneiden liemestä, jonka jämäköittää ksantaani. Ksantaanin merkitys on tässä leivonnaisessa olennainen, sillä ilman sitä marenkin koostumus hajoaa ja vetistyy. En siis suosittele jättämään sitä pois. Sen sijaan suosittelen lämpimästi testaamaan piirakkaa pian, sillä veriappelsiinien kausi on juuri nyt!




Veriappelsiini-marenkipiirakka

Pohja:
100 g margariinia
1 dl mantelijauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
n. 1 rkl vettä

Täyte
2 3/4 dl veriappelsiinien mehua
1 tl veriappelsiininkuorta raastettuna
1 1/2 dl sokeria
2 dl kookosmaitoa
4 rkl maissitärkkelystä

Marenki:
1 1/2 dl säilykekikherneiden lientä (= noin yhden purkillisen liemi, esim. Pirkka)
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl ksantaania


1. Sekoita pohjaa varten kuivat aineet. Nypi ne sekaisin margariinin kanssa. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. 
2. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle (halkaisija 24 cm) ja reunoille. Jos haluat, voit tukea reunat foliosuikaleilla, ettei taikina valahda uunissa. Kannattanee öljytä folio kevyesti, ettei se jäisi kiinni taikinaan. (Minä en öljynnyt, ja folio otti vähän kiinni.) Paista pohjaa 200-asteisen uunin alatasolla 12 minuuttia.
3. Mittaa täytettä varten kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli saostuu. Jätä jäähtymään.
4. Mittaa kulhoon kikherneiden liemi ja vaahdota se sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri parissa erässä samalla vatkaten. Jatka vatkaamista muutama minuutti, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää. Ripottele joukkoon ksantaani ja vatkaa vielä hetki, jotta se sekoittuu kunnolla vaahtoon. Tässä vaiheessa vaahto on entistäkin jäykempää ja venyvää.
5. Ota pohja uunista ja anna jäähtyä hetki. Poista foliosuikaleet varovasti. Levitä sitruunakiisseli torttupohjan päälle. Lusikoi tai pursota marenkivaahto kiisselin pinnalle. Paista piirakkaa 175-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes marenki on kauniin kullanruskea. Varo ruskistamasta pintaa liikaa. Tarjoa piirakka hyvin jäähtyneenä.





torstai 9. helmikuuta 2017

Ribollita

Lämmittävä ja kasvispitoinen keitto valkopavuilla sopii näihin pakkaspäiviin.

Lämmittävät keitot kuuluvat ainakin minun lempiruokiini pakkaspäivinä. Jääkaapissa pyöri monenmoista kasvista ja kaapin nurkassa valkoisia papuja, joten tekaisin niistä ribollitan. Ribollita on italialainen kasviskeitto, johon papujen lisäksi laitetaan paljon kasviksia. Tarkempi resepti varmaan riippuu paitsi tekijästä, niin myös kaapin antimista. Lehtiselleriä kuitenkin suosittelen laittamaan mukaan, sillä se antaa (tähänkin) ruokaan todella hyvin makua.

Lukemani mukaan ribollitaan lisätään usein kuivahtanutta vaaleaa leipää. Omasta versiostani se jäi tällä kertaa puuttumaan. Kasvispitoinen keitto on sellaisenaan melko kevyt ateria, joten ruokaisuutta tuomaan keiton kaveriksi sopii hyvä leipä vaikka paputahnalla päällystettynä.




Ribollita 
(noin 4 annosta)

3-4 porkkanaa
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
3 lehtisellerin vartta
2 rkl oliiviöljyä
1 prk (390 g/240 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
n. 9 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 laakerinlehteä
chiliä
mustapippuria
1 tl timjamia
1/2 tl rosmariinia
suolaa
3 reilun kokoista lehteä lehtikaalia
1 prk (380 g/230 g) isoja valkopapuja (esim. Pirkka)


1. Kuori porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Paloittele porkkanat ja sellerit, hienonna sipuli ja valkosipuli.
2. Kuumenna öljy kattilan pohjalla. Kuullota siinä kasviksia kohtalaisella lämmöllä  lähemmäs 10 minuuttia.
3. Lisää tomaattisäilyke, vesi, liemikuutio sekä muut mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 15 minuuttia. Painele kauhalla tomaatteja pienemmiksi keittämisen aikana.
4. Hienonna lehtikaali karkeaksi silpuksi. Lisää keittoon lehtikaali ja liemestään valutetut pavut. Keitä vielä noin 5 minuuttia. Tarjoa hyvän leivän kanssa.





torstai 2. helmikuuta 2017

Vegaaniset runebergintortut

Perinteiset runebergintortut vegaaniversiona!




Miksi keksiä pyörä uudelleen? Kamomillan konditorian resepti vegaanisiin runebergintorttuihin on toimivaksi havaittu, enkä siksi nähnyt syytä lähteä kehittelemään omaa. Ihan pienet muutokset kuitenkin ohjeeseen tein: Vähensin suolaa ja puolitin myös karvasmanteliaromin määrän, sillä kovin voimakkaana en siitä pidä. Jos et ole karvasmantelin ystävä, sen voi tietysti jättää kokonaan pois. Alkuperäisen reseptin omenasoseen vaihdoin soijajogurttiin. Omenasosetta minulla harvemmin on valmiina, mutta maustamaton soijajogurtti sen sijaan kuuluu jääkaappini vakiovarustukseen.

En omista runebergintorttuvuokia, enkä niitä ajatellut hankkiakaan, sillä keittiönkaapit pursuavat tavaraa jo muutenkin. Kuten varmasti valtaosa muista, leivonkin aina tortut muffinivuokiin. Oikeat torttuvuoat ovat isompia kuin muffinivuoat, joten kun niitä käyttää, torttuja tulee kappalemäärältään vähemmän. Myös paistoaika on tällöin pidempi. Kamomillan konditoriasta löytyy tähän tarkemmat ohjeet.

Joissain ohjeissa runebergintortut kostutetaan. Tällä ohjeella tortuista tulee sopivan meheviä, eivätkä ne kostutusta kaipaa. Herkullista Runebergin päivää!




Runebergintortut 
(8-10 kpl)

1 1/2 dl öljyä
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl maustamatonta soijajogurttia (tai omenasosetta)
1/4 tl karvasmanteliaromia
1/4 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 dl korppujauhoja
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl leivinjauhetta 

Viimeistelyyn
vadelmahilloa
n. 1 tl vettä
n. 1 dl tomusokeria

1. Mittaan kulhoon öljy, fariinisokeri, omenasose ja karvasmanteliaromi. Sekoita hyvin niin, ettei fariinisokerista jää paakkuja.
2. Yhdistä toisessa kulhossa loput ainekset. Sekoita jauhoseos kosteiden aineiden kanssa.
3. Jaa taikina muffini vuokiin ja paista 200-asteissa uunissa noin 15 minuuttia. Tortut ovat valmiit, kun niihin työnnetty tikku tulee ulos puhtaana.
4. Lusikoi jäähtyneiden torttujen päälle nokare vadelmahilloa. Sekoita tomusokeri sekä vesi tahnaksi ja pursota siitä hillon ympärille rengas.