keskiviikko 9. elokuuta 2017

Ruislese-mustikkamuffinit

Mustikka ja ruis. <3 Astetta terveellisemmät muffinit ovat meheviä ja reilusti rukiisia.



Näihin muffineihin sain inspiraation Saaralta Viimeistä murua myöten -blogista. Saaran upeat ruokakuvat kyllä jaksavat ihastuttaa ja inspiroida! Näissä muffineissa houkutteli astetta terveellisempi resepti, joka sisälti kohtuullisesti sokeria ja terveellistä rypsiöljyä sekä reilusti kuitupitoisia leseitä. Lisäksi rukiin ja mustikan yhdistelmä nyt vaan on yksi upeimmista jutuista, joita Suomen ruokakulttuuri ja luonto tarjoaa!

Olen tehnyt ruislese-mustikkamuffineja jo kolmesti, ja nyt tosiaan ollaan niin hyvän reseptin äärellä, että haluan sen jakaa näin omassakin blogissani. Muokkasin reseptiä vähän oman ruokaapin sisältöä vastaavaksi mm. käyttämällä leseinä pelkkiä ruisleseitä, korvaamalla ns. chiamunan soijajogurtilla ja lisäämällä vähän mustikoiden määrää. Kokeilin myös korvata puolet sokerista kiteisellä steviamakeuttajalla, jota jostain oli ilmaantunut kaappiin. Toimi hyvin niinkin.

Muffinit ovat reilusti rukiisia ja terveellisyydestä huolimatta ihanan meheviä. Itselleni niistä tulee väistämättä mieleen mustikkakukko, joka muuten sekin on yksi parhaista asioista, joita mustikoista voi tehdä. Muffinit maistuvat ihanasti teekupposen kanssa, mutta kuten Saara vinkkaa, pallo vaniljajäätelöäkään ei tee ollenkaan pahaa niiden seurassa.







Ruislese-mustikkamuffinit
(6-7 kpl reiluja muffineja)

3 dl ruisleseitä
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ruoko- tai fariinisokeria
1/2 dl sokeria (tai kiteistä steviamakeuttajaa)
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
3/4 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa
1 1/4 dl maustamatonta soijajogurttia
1/2 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl mustikoita (tuoreita tai pakastemustikoita)


  1. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Sekoita joukkoon kauramaito, jogurtti ja öljy. Lisää lopuksi joukkoon mustikat ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Jos käytät tuoreita mustikoita, kannattaa sekoittaa taikina vähän varoen, etteivät mustikat hajoa ja sotke taikinaa kovasti. 
  2. Lusikoi taikina paperisiin muffinivuokiin tai voidellun muffinipellin vuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. Paistoaikaan vaikuttaa, käytätkö tuoreita vai pakastemustikoita. Anna jäähtyä. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ruokamatkailua kotimaassa - vinkkejä vegeilijälle

Mitä kannattaa huomoida, kun haluat kotimaanreissulla syödä hyvää vegaaniruoka? Tässä muutama vinkki!

Hurmaava kesäinen Savonlinna!


Tällä kesälomalla tuli reissattua useammassa kaupungissa eri puolella Suomea, sillä ensimmäistä kertaa meillä oli kesälomalla käytössä auto. Itselleni ravintolat ja muut ruokaan liittyvät jutut ovat olennaisia asioita matkailussa - huolimatta siitä, onko kyse koti- vai ulkomaanmatkailusta. Pohdinkin tässä juuri, että jos en olisi kiinnostunut ruoasta, suuri osa matkailun viehätyksestä loksahtaisi pois. :D Matkan varrella on tullut opittua muutamia niksejä, miten löytää hyvää vegaanista ruokaa. Haluan jakaa muutaman simppelin vinkin teillekin ja niiden ohessa kuvakoosteen tämän kesän parhaista paloista eri puolilla Suomea. Keskityn vinkeissä nimenomaan Suomessa reissaamiseen. Chocochilistä löytyykin melko tuore postaus ulkomaanreissuja varten. Kannattaa ilman muuta tutustua siihenkin!


Härkäpapuburgeria The Merry Monkissa Porin Reposaaressa. Todellakin nälkä lähti, vaikka otin ranujen sijaan salaatin. Aika herkkua ja ihanssa miljöössäkin vielä! Entisen kämppikseni kehuttu ravintola oli tiedossa jo etukäteen (löytyi kyllä myös Facebookisa Vegaaninen Pori -ryhmästä) ja selatessani ruokalistaa etukäteen netissä ilahduin, että listalla oli myös vegaaninen annos.

Pyynikin näkötörmin munkki on ihan must do -juttuja Tampereella! Ja tiedättekö, somesta selvisi, että paikasta saa myös vegaanisia munkkeja. Ihan törkeän hyvä kotitekoinen munkki.


Suunnittele etukäteen


Halusi sitten vegaanista ruokaa tai ei, on etukäteissuunnittelu mielestäni kaiken a ja o - jos siis haluaa nauttia herkullisesta ruoasta eikä vain saada vatsaansa täyteen. Valitsemalla randomisti ensimmäisen eteen tulevan ravintolan saa monesti pettyä.

Ajantaisisinta tietoa saa mielestäni somen kautta. Kannattaa etsiä hakusanoilla tietoa esim. Facebookin Herkullista vegaaniruokaa ravintoloissa. Vieläkin parempia ajankohtaisia suosituksia saa paikkakuntien omista vegaaniryhmistä, jotka ovat usein nimellä Vegaaninen Helsinki, Vegaaninen Rauma jne. Usein ryhmät ovat julkisia, eli näet niiden keskustelut, vaikket ryhmään liittyisikään. Jos ryhmä ei ole julkinen, voi olla hyvä ehdottaa asetusten muuttamista ylläpidolle. Helpottaa vegematkailijaa, jos ei tarvitse liittyä ryhmään nähdäkseen suosituksia. Mikään tietysti estä ryhmään liittymistäkään, jolloin voit itse vielä kysyä ryhmässä ajankohtaisimmat vinkit.

Myös Vegaaniliiton sivuilla on listattuna vegaaniystävällisiä kahviloita ja ravintoloita, mutta harmillisesti tällaiset listat jäävät helposti jälkeen tilanteen todellisesta kehittymisestä varsinkin nykyisin, kun uusia vaihtoehtoja tupsahtelee ilahduttavalla tahdilla.

Yksi hyvä vaihtoehto on simppelisti googlettaa paikkakunnan ravintoloita, kun on kyseessä pienempi paikkakunta. Myös Tripadvisorilla voi kätevästi katsastaa paikkakunnan vaihtoehtoja. Ruokalistoja kannattaa lukea etukäteen. On hyvin mahdollista, ettei ravintola ole ollut esillä vegaanipiireissä esim. somessa, mutta silti listalta voi löytyä valmiiksi vegaanisia ruokia.


Kuopiolainen Ehta tarjosi maukasta ja kaunista vegaaniruokaa. Ravintola löytyi googlettamalla Kuopion ravintoloita ja tutustumalla ruokalistoihin etukäteen.

Turkulainen Kaskis tarjosi ehkä koko elämäni upeimman vegaanisen menun. Kaskiksesta tein oman postauksenkin, jonka löydät täältä.


Kysy vegaanista ruokaa ja anna palautetta


Jos et löydä vegaanista vaihtoehtoa ruokalistalta, kannattaa sitä kuitenkin kysyä. Parasta se on tehdä etukäteen, jotta ravintola osaa varautua tuloosi ja sinä todennäköisemmin saat parempaa ruokaa. Toisaalta reissun päällä ei aikatauluja aina tule suunniteltua tarkasti, mikä tietysti vähän hankaloittaa kuviota.

En itse ole täysin vegaani, mutta pyrin suosimaan vegaanisia vaihtoehtoja. Erityisesti ravintoloista kysyn aina vegaanisia vaihtoehtoja. Se on minusta tärkeää, sillä mitä enemmän vegaanisia vaihtoehtoja kysytään, sitä enemmän niiden tarjonta myös kehittyy. Monet ravintolat ovat jo heränneet siihen, että vegaanisia vaihtoehtojakin on hyvä olla. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan ole huomioineet riittävästi sitä, että vegaaniruoan tulee myös maistua hyvältä ja sillä pitää kunnolla saada nälän taltutettua. Siksi: Anna rakentavaa palautetta! Ainakin minä uskon vahvasti palautteen voimaan, ja kannustankin antamaan sitä niin positiivisista kuin negatiivisista kokemuksista.


Italialainen pizzeria Osteria da Filippo Vanhalla Raumalla, johon löytyi vinkki  Facebookin Vegaaninen Rauma -ryhmästä. Pizzeriassa sai vegaanista pizzaa, kun tilasi pizzan ilman juustoa.

Ihana Vanhan Rauman KaffeBar! Tarjolla oli ainakin vegaanista jäätelöä ja raakakakkua. Vinkki löytyi niin ikään Vegaaninen Rauma -ryhmästä.


Someta


Etenkin hyvistä vegaanisista ravintolakokemuksista kannattaa somettaa. Jakamalla somessa tietoa autat muita vegelijöitä ja jälleen edistät vegaanisten vaihtoehtojen kysyntää ja pysymistä mukana ruokalistoilla. Lisää kuvia Instagaramiin ja postaa aiemmin mainitsemiini Faceook-ryhmiin. Laita hyvä kiertämään!

Tuleeko sinulle mieleen lisää vinkkejä?


Vinkki Savonlinnassa sijaitsevaan ihastuttavaan Lettukahvila Kalliolinnaan tuli paikkakunnalla asuvalta veljeltäni. Googlettelun kautta selvisi, että paikasta saa myös vegaanisia lettuja. Ja nam, miten olikaan hyvää olikaan tämä banaani-maapähkinävoi-vaahterasiirappitäytteinen lettu! Kuvan lisääminen someen auttaa muitakin löytämään kivaan paikkaan.


Vanhan Rauman kaduilla.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Korianteri-edamamehummus & lohkoperunat uusista perunoista

Kokeile kypsentää uudet perunat vaihteeksi uunissa! Kaveriksi sopii pehmeän makuinen edamamehummus.



Aina välillä on tullut ohimennen mieleen, että miksiköhän uudet perunat kypsennetään oikeastaan aina keittämällä. Kuitenkin vasta työkaverini Leenan blogipostauksen myötä inspiroiduin testaamaan uunissa valmistettuja lohkoperunoita uusista perunoista. Ja niistä tulikin tosi hyviä! Nyt vaan ihmettelen, miksen ole kokeillut näin yksinkertaista asiaa aiemmin. :D

Surautin lohkiksille simppeliksi kaveriksi korianteri-edamamehummuksen. Edamame- eli soijapavuista tulee pehmeän makuinen hummus, joka on vieläpä nätin väristä. Ja tuore korianterihan nyt sopii melkein mihin vaan. :) Edamamehummus sopii oivasti myös leivän päälle ja tuoreiden kasvisten kanssa.

Pakasteena myytävät edamamet on (ainakin yleensä) kuumakäsitelty ennen pakastusta, eli periaatteessa ne ovat sellaisenaan käyttövalmiita. Ulkomaisissa pakastevihanneksissa on kuitenkin olemassa listeriariski, mistä syystä Evira suosittelee, että riskiryhmään kuuluvat käyttävät niitä vain kunnolla kuumennettuina. Onkin hyvä nopeasti keittää pavut pakkauksen ohjeen mukaan.





Korianteri-edamamehummus

1 ps (250 g) edamame- eli soijapapuja
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl juustokuminaa
1 rkl tahinia
n. 2 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

  1. Ennen käyttöä soijapavut suositeltavaa kuumentaa. (Evira suosittelee riskiryhmille ulkomaisten pakastevihannesten kuumennusta risteriariskin vuoksi.) Keitä pavut pakkauksen ohjeen mukaan ja jäähdytä kylmäksi.
  2. Hienonna valkosipulinkynsi ja mittaa kaikki ainekset korianteria lukuunottamatta kulhoon. Soseuta tasaiseksi. Sekoita joukkoon vielä hienonnettu korianteri. (Korianterin voi toki halutessaan soseuttaa muiden ainesten joukkoonkin.)


Lohkoperunat uusista perunoista

uusia perunoita
(oliivi)öljyä
suolaa

  1. Pese perunat hyvin juuresharjan avulla ja leikkaa lohkoiksi.
  2. Laita perunat uunipannulle leivinpaperin päälle. Lorauta päälle öljyä ja mausta suolalla. Sekoita. Paista perunoita 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat sopivan kypsiä.




keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Illallinen Kaskiksessa

Kaskis tarjoaa upeaa ruokaa!



Kävin viikko sitten syömässä Turun Kaskiksessa, ja illallinen oli todellakin oman blogipostauksen arvoinen kokemus! Olin jo pidempään halunnut syömään Kaskikseen, joka on saanut paljon suitsutusta osakseen - myös vegaanien taholta. Kesälomasuunnitelmien aikataulut olivat viime tippaan asti aika levällään, enkä saanut aikaiseksi varata pöytää hyvissä ajoin. Tällä kertaa kuitenkin kävi tosi hyvä tuuri, sillä jonkun toisen peruttua tulonsa onnistuin kahden päivän varoitusajalla saamaan pöydän Kaskikseen. 

Käyn ns. fine dining -ravintoloissa varsin harvoin, ja välillä olen valitettavasti joutunut pettymään ruokaan. Muutama kuukausi sitten kävin hehkutetussa Grönissä suurin ennakko-odotuksin, mutta mielestäni kokonaisuus ei ollut sen kaiken hypetyksen ja rahan väärti. Samaa mieltä oli mies, joka otti tavallisen menun (itse siis valitsin vegaanisen vaihtoehdon). Viime vuoden puolella myös Chef & Sommelier oli aika onneton kokemus kummankin mielestä. Positiivinen kokemus sekä sekaani- että vegaanimenuista saatiin alkuvuodesta Shelterissä, minkä ansiosta en täysin ollut heittänyt romukoppaan ajatusta hyvästä vegaanisesta ruoasta eurooppalaisyylisessä fine dining -ravintolassa.

Summa summarum, vaikka kovasti odotinkin loistavaa ruokaa Kaskikselta, ei-niin-onnistuneet kokemukset muista paikoista nostivat mielensopukkaan pienen varautuneisuuden. Mutta onneksi turhaan, sillä Kaskiksen ruoka oli aivan upeaa! Menussa on paljon suomalaisia kesän makuja. Tämä aika onkin kyllä ihan paras hetki mennä ravintolaan, kun raaka-aineet ovat parhaimmillaan.

En tullut heti kirjanneeksi ylös kaikkia annoksiin käytettyjä komponentteja, joten en yritäkään niitä kaikkia alkaa luetella. Kuvien alla kuitenkin muutama sana jokaisesta annoksesta. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, kun yritin pikaisesti räpsäistä kuvan jokaisesta annoksesta. Emme sattuneet istumaan ikkunan vieressä luonnonvalossa, mistä syystä lamppujen valo korostuu kuvissa kellertävänä sävynä. Lähdimme suoraan autoilemaan illallisen jälkeen, joten päätimme kumpikin mennä vesilinjalla. Viineistä en siis tällä kerralla kokemusta saanut.


Keittiön tervehdyksessä oli limellä maustettua purjoa rapean ruissipsin päällä. Toimiva yhdistelmä.


Ensimmäinen alkuruoka sisälsi mm. raparperia ja retiisiä. Raikas kokonaisuus, jonka kastike pehmensi.

Toinen alkuruoka sisälsi kesäkeiton makuja. Juuri sopivasti al denteksi kypsennettyjä kasviksia sekä täyteläisen kermainen ja maukas liemi. Aivan ihanaa!


Kolmannessa ruokalajissa oli haudutettua pinaattia ja maukasta juuriselleriä usealla eri tavalla valmistettuna. Päälle luskoitiin kylmä, kaurakermasta ja soijatuorejuustosta valmistettu kastike. Tasapainoinen makukokonaisuus.


Ensimmäinen pääruoka sisälsi nyhtökauraa, kesäkurpitsaa sekä tomaatti-basilikakastikkeen. Tämä annos (tavallisessa annoksessa oli nyhtökauran tilalla kalaa) oli mielestämme heikoin, mutta minusta ei silti huono sekään. Erityisesti kastike oli tosi maukasta. Kokonaisuus kuitenkin jäi vähän pliisuksi.


Toinen pääruoka sisälsi tofua, paistettuja siitakesieniä ja sienistä valmistettua kirkasta kastiketta. Tofuun olisin kaivannut vähän lisää makua (mikä kyllä tofupalan kohdalla on vähän hankalaa), mutta onneksi tässä tapauksessa oli kyse selvästi laadukkaasta tofusta, joka ei miedosti maustettunakaan maistunut mitenkään epämiellyttävältä. Kun mietoa tofua sekä supermaukkaita sieniä ja kastiketta laittoi samaan aikaan suuhun, kokonaisuus oli sopivasti tasapainossa.


Kesäinen menu päättyi arvoiseensa jälkiruokaan, jossa oli ihanan makeita mansikoita ja fenkoligranitea. Ihana kokonaisuus myös tämä! 


Mies otti tavallisen menun ja minä vegaanisen. Kaikki annoksemme olivat periaatteessa samat, mutta ei-vegaaniset komponentit oli omassa menussani taidokkaasti vaihdettu vegaanisiin. Juuri tämä mielestäni teki vegaanisesta menusta erityisen onnistuneen. En ole kolunnut kattavasti eri fine dining -ravintoloita, mutta suppeahkon kokemukseni perusteella vegaaninen versio tuppaa helposti olemaan riisutumpi versio tavallisesta annoksesta. Tämä harmillisesti koskee kyllä montaa edullisempaakin ravintolaa. Usein fine dining -ravintolat eivät tunnu uskaltavan käyttää vegaanisia "maitotuotteita" voin, kerman, tuorejuuston jne. korvaajina, vaikka eurooppalaisessa ruoassa maitotuotteita tavallisesti käytetään paljon. Pelkästään öljyillä, pähkinöillä ja komponentteja poistamalla ei samanlaisia täyteläisiä ja toivottuja makukokonaisuuksia saada, jolloin kokonaisuus jää helposti riisutuksi. Kokevatko kokit vegaaniset "korvikkeet" liian prosessoiduiksi ravintolan ideologialle? Ainakin minusta ajatus kuulostaa sikäli erikoiselta, että tietääkseni ei lehmäkään lypsä voita ja kermaa, vaan ne pitää valmistaa raakamaidosta - eli prosessoida ihan yhtä lailla. (Ja maitotilalla kasvaneena väitän tietäväni, mitä lehmien utareista tulee. :D) Markkinoilta löytyy erittäin laadukkaita kasvipohjaisia vaihtoehtoja esim. juuri maitotuotteille, joten miksi ihmeessä niitä ei käyttäisi.

Kaskiksessa vegaanisia vaihtoehtoja selvästi uskalletaan käyttää ja se tehdään taidokkaasti. Kuten yllä kerroinkin, annoksista löytyi mm. kaurakermaa, soijatuorejuustoa ja nyhtökauraa. Erityismaininta niinkin simppelistä asiasta kuin leivän levitteestä, joka oli soijatuorejuustosta ja yrteistä valmistettu heleän vihreä tahna. Tosi hyvää, ja osoitus aidosta panostuksesta, kun ei ollut tyydytty tarjoamaan leivän kanssa vegaanisena versiona tylsästi oliiviöljyä ja balsamicoa!

Kaskiksen menu oli vähintäänkin yksi parhaista nauttimistani menuista ja ainakin kirkkaasti paras vegaaninen menu. Jokainen ruokalaji oli tarkkaan mietitty ja vegaaniset versiot oli koottu todella ammattitaitoisesti. Ehdottomasti Turku-visiitin kohokohta!


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Linssi-perunasalaatti

Ruokaisa belugalinssi-perunasalaatti on maukasta sellaisenaan, grilliruoan seurana, piknikillä tai juhlien noutopöydässä.




Pottusalaatista on moneksi. Ja etenkin nyt, kun tarjolla on suomalaisia uusia perunoita! Perunasalaatti on kyllä hyvää aina, mutta uudet perunat nostavat salaatin maun uudelle levelille. Majoneesista perunasalaattia enemmän tykkään versioista, joissa on joku öljystä ja sitruunasta/etikasta sekoitettu kirkas kastike. Myös pestoista ja yrttiöljyistä syntyy maukkaita kastikkeita.

Tämä perunasalaatti sai kastikkeeksi dijonsinapista, oliiviöljystä ja sitruunamehusta sekoitetun kastikkeen. Kastike maustaa myös upean tummat belugalinssit, jotka tekevät salaatista ruokaisamman. Kirpakka marinoitu punasipuli antaa sopivasti terävyyttä kokonaisuuteen. Tein saman tien marinoitua punasipulia kahdesta sipulista, mutta käytin salaattiin lopulta vain noin puolet satsista. Kun kuitenkin kerran laittaa sipulia marinoitumaan, on kätevää tehdä samalla vähän reilumpi annos, koska yli jääneet sipulit voi hyvin käyttää myöhemmin muiden salaattien lisäkkeenä.




Linssi-perunasalaatti

600 g kiinteitä (uusia)perunoita
2 dl belugalinssejä
rucolaa

Kastike:
1/2 dl sitruunamehua
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl dijonsinappia
2 tl sokeria
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
pippuria
suolaa

Marinoitu punasipuli:
2 punasipulia
1/2 dl (puna)viinietikkaa
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä


  1. Valmista marinoitu punasipuli sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Laita maustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Tämä on siis hyvä tehdä jo etukäteen. (Käytin salaattiin noin puolet marinoidusta sipulista, joten tarvittaessa puolita annos. Marinoitua sipulia on kuitenkin järkevää tehdä samalla reilumpi satsi ja käyttää myöhemmin esim. muihin salaatteihin.)
  2. Keitä perunat kypsiksi kevyesti suolatussa vedessä ja jäähdytä. Keitä myös belugalinssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ylimääräinen neste pois siivilän avulla.
  3. Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita lämpimien linssien joukkoon. Näin linssit maustuvat paremmin. Anna jäähtyä ja lisää sitten (tarvittaessa kuoritut) sopiviksi suupaloiksi pilkotut perunat. Jätä maustumaan jääkaappiin mielellään pariksi tunniksi.
  4. Laita tarjoiluastiaan kerroksittain peruna-linssiseosta, marinoitua sipulia ja rucolaa. Tarjoa sellaisenaan tai lisäkkeenä.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Tomaattinen salaattikastike

Maukas itsetehty salaattikastike on oiva tuliainen. Samalla kannattaa surauttaa satsi myös omaan jääkaappiin!


Lapsuudenkodissani on varmaan yli 15 vuotta tehty samaa salaattikastiketta. Sitä on jääkaapissa aina, ihan aina. :D Mutta miksipä ei olisi, sillä kyseessä on erityisen maukas soossi! Ja terveellistä rypsiöljyä sisältävää salaattikastiketta on erittäin suositeltavaa lorauttaa salaatin päälle. En tiedä, mistä tomaattisen salaattikastikkeen resepti on peräisin, mutta meille se on kulkeutunut mummuni kautta.

Kastikkeessa on täyteläinen majoneesimainen koostumus, joka alkuperäisessä ohjeessa saadaan aikaan kananmunalla. En tietysti malttanut olla kokeilematta kikhernelientä tähänkin - ja tadaa, se toimii! Simppelisti vaan kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja lopuksi sopivasti vettä ohentamaan koostumusta. Alkuperäisessä reseptissä yksi satsi on tuplamäärä alla olevaan reseptiin verrattuna. Itse puolitin ohjeen, sillä sekin riittää joksikin aikaa hyvin. Kun valmistustekniikka on periaatteessa sama kun vegaanisessa majoneesissa, kannattaa lukea aiemmasta majoneesipostauksesta seikkaperäisemmät lisävinkit onnistuneeseen lopputulokseen. Sen verran kokemusta kikeherneliemestä on kertynyt, että voin sanoa emulgoitumisen onnistuvan, vaikka ainekset eivät olisi samanlämpöisiä.

Salaattikastike mauistuu vuoden ympäri. Näin kesällä se on oiva mökkituliainen ja jouluna se on kiva syötävä lahja.



Tomaattinen salaattikastike

2 valkosipulinkynttä
3 rkl säilykekikherneiden lientä
1/4 dl sokeria
1 rkl etikkaa
1/2 rkl sinappia
1/2 rkl soijakastiketta
reilu 1 1/2 rkl tomaattisosetta
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl mustapippuria
1/4 tl suolaa
1/4 tl basilikaa
(1 rkl HP-kastiketta)
2 1/2 dl rypsiöljyä
(vettä)


1. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Mittaa kaikki ainekset vettä lukuun ottamatta sauvasekoittimen kulhoon. Onnistumisen kannalta on olennaista käyttää tällaista kapeaa kulhoa. Käytä mittaamiseen mittalusikkasarjaa, sillä ruokailuvälineillä mittaaminen on epätarkkaa.
2. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin täysteholle ja pidä sitä kulhon pohjalla, kunnes ainekset alkavat emulgoitua. Ala sitten nostaa sekoitinta hitaasti ylöspäin, jolloin loputkin aineksista emulgoituvat. Kastikkeesta tulee melko paksua, joten ohenna sitä vedellä, kunnes koostumus on sopivaa.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Leppävaaran Mezza - kattaus koko sateenkaaren väreissä

Leppävaaralainen Mezza tarjoaa ruokaa erinomaisella hinta-laatusuhteella!

Mezzassa lautanen täyttyy koko sateenkaaren värikirjolla.


Olen nyt puolisen vuotta asustellut Leppävaarassa ja ilolla olen seurannut alueen ja sen palveluiden jatkuvaa kehittymistä. Elämää on myös Helsigin rajojen ulkopuolella (näin espoolaistuneena minäkin olen sen oppinut :D), joten haluan vinkata kokonaisella blogipostauksella Mezzasta, joka on (yksi) kiva syy lähteä retkelle Leppävaaraan. Valitettavasti kuvat eivät tässä kovin kattavasti kerro Mezzasta, sillä koen vähän kiusalliseksi alkaa räpsiä järkkärillä tai puhelimellakaan kuvia ruokapöydästä ihmispaljouden keskellä.

Leppävaaraan Alberganesplanadille avattiin keväällä uusi ravintola Mezza, joka kuulosti heti tosi mielenkiintoiselta paikalta vegeilijän korviin. Länsiväylän artikkelissa kerrottiin paikan olevan melkein vegaaninen. Välimeren keittiöön nojaava Mezza tarjoaa arkisin lounasbuffetin ja iltaisin annoksia listalta. Lauantaisin ja sunnuntaisin taas on tarjolla brunssi niin ikään buffetpöydästä. Arkisin en yleensä pysty käymään lounaalla missään, mutta talvilomalla oli aikaa testata Mezzan lounas, josta näet annoskuvani täältä. Hintaa vegelounaalla oli 10 euroa sisältäen salaatit, keiton, falafelit sekä kahvin ja jälkiruoan. Paljon erilaisia värikkäitä salaatteja (helppo syödä reilusti kasviksia!), ihania tahnoja, leipää, keittoa ja herkulliset falafelit. Lihansyöjille saa parilla lisäeurolla muutaman pääruoan lisää. Juuri tällaisesta ruoasta minä tykkään, joten kateeksi käy niille, keiden toimisto on Lepuskissa!

Alhaalla oma lautaseni, joka täytetty vegevaihtoehdoilla. Yllä olevalla lautasella sekaanin valinnat.

Viikonloppuna kävimme vihdoin testaamassa Mezzan brunssin. Tarjolla oli pitkälti samaa kuin lounaalla, mutta lisänä mm. juustoja ja useampaa eri sorttia sisältävä kakkukattaus. Jälleen hyvä valikoima vegaanista ruokaa! Omat suosikkini olivat samat kuin lounaalla eli tahnat ja falafelit - ylläri. :D Pienenä kehityskohteena mainitsisin, että koska menua ei lukenut missään eikä vegaanisia ruokia ollut mitenkään merkitty, pitäisi vegaanivaihtoehdoista kysyä henkilökunnalta. Se on vähän hankalaa keskellä brunssin ihmispaljoutta ja ruuhkaa. Lisäksi tosi moneen muuten vegaaniseen ruokaan oli ainakin tällä kerralla laitettu fetaa. Jälkiruokana olleisiin leivonnaisiin oli merkitty gluteeniton vaihtoehto, mutta ei vegaanista. Vatsa oli niin täynnä pääruoistakin, etten jaksanut alkaa tarkistaa henkilökunnalta, olisiko joku leivonnaisista ollut vegaaninen.

Lähipiirini tietää, että annan innokkaasti palautetta, ja niinpä naputtelin sähköpostia menemään Mezzaan. Kiitin hyvästä ruoasta ja esitin toiveen, josko vegaaniset ruoat voisi merkitä jotenkin valinnan helpottamiseksi. Sainkin nopeasti vastauksen, jossa palautteeni luvattiin ottaa huomioon. Lisäksi sain varmistuksen, että jälkkäripöytäänkin oli varattu vegaaniset whoopiet, jotka samalla olivat gluteenittomia. Hienoa, että erityisruokavaliot huomioidaan aina jälkiruokaan asti - ja tietysti pointsit myös hyvästä asiakaspalvelusta! Vielä en ole testannut iltaisin tarjottavia annoksia, mutta näiden kokemusten pohjalta senkin varmasti teen.

Koko brunssisetin hinta oli 20 euroa, joka mielestäni on erittäin hyvä diili siihen nähden, mitä kaikkea rahalla saa - ja varsinkin, kun vertaa saman tyylistä ruokaa tarjoavaan Sandroon, joka näyttää veloittavan brunssistaan jo peräti 29,90 euroa! Täytyy sanoa, että ainakin minulla noin korkea hinta alkaa jo ylittää kipurajan. Kantakaupunkilaisten kannattaa vakavasti harkita retkeä Helsingin rajojen ulkopuolelle. ;) Näin kesällä Leppävaara-retkeen voi kivasti yhdistää vaikka maauimalan tai seikkailupuisto Huipun. 

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Rapoffee & muutama sana Eat Cake! -leivontakirjasta

Makean kinuskin ja kirpeän raparperin yhdistelmä. <3 Rapoffee on raparperinen versio tutusta banoffeesta.



Vähän aikaa sitten huomasin somesta uuden vegaanisen Eat Cake! -leivontakirjan, jonka tekijöinä ovat Viena Jurvelin ja Kaisu Jouppi. Klikkasin itseni heti kirjaston sivuille ja varasin kirjan itselleni. Ihana ja tervetullut kirja! <3  Vegaanileivonnaiset mielletään usein ns. terveellisiksi: raakakakkuja, gluteenitonta, ”luonnollisia” makeuttajia jne. – no, kyllä te tiedätte! Raakakakut ovat kivaa vaihtelua, mutta minusta ne eivät todellakaan korvaa perinteisiä leivonnaisia. Juuri näihin ihaniin perinteisempiin leivonnaisiin keskittyy myös Eat Cake!. Resepteissä ei säästellä valkoisessa sokerissa tai vehnäjauhoissa, vaan pääosassa on maku. Kirjasta löydät ohjeet mm. korvapuusteihin, mutakakkuun, sitruuna-inkiväärilettuihin, kääretorttuun ja suola-suklaakekseihin. Jokaisesta reseptistä on myös tunnelmallinen kaunis kuva. 

Vielä en kokeillut mitään kirjan resepteistä suoraan, mutta ensimäisellä selailulla houkuttelevimmaksi osoittautui puoloffee eli puolukkainen versio tutusta banoffeesta. Puoloffee sinällään on monille tuttu kaveri, mutta nyt kun se sattui eteeni näin raparperisesongin aikaan, mieleeni juolahti tietysti tehdä sama juttu raparperista. Eli se on kai sitten rapoffee - niin kummalliselta kuin kuulostaakin. :D En ole varmaan koskaan tehnyt banoffeeta, koska ajatus kahden tosi makean (kinuski ja banaani) aineksen yhdistämisestä ilman mitään hapanta tai suolaista tasapainottavaa komponenttia ei pahemmin iske minun makuhermoihini. Mutta hapan ja makea yhdessä ovat tunnetusti loistava pari, ja muutenkin olen enemmän vähän kirpsakoiden kuin ällömakeiden makujen ystävä.

Tein kirjan reseptiin pieniä muutoksia muutenkin kuin vaihtamalla puolukat raparperiin. Muuten ohje ja idea ovat kirjasta. Ensimmäisen rapoffeen version tein piirakkavuokaan ja toisen irtopohjavuokaan. Kuvissa oleva rapoffee on irrotettu irtopohjavuoasta ja reunojen olomuodosta voi päätellä, että ensisijaisesti suosittelen tekemään leivonnaisen piirakkavuokaan. Näin myös kirjassa neuvottiin tekemään. Reunat nimittäin lähtivät kivasti hajoamaan, kun irrottelin leivonnaista vuoasta… Rapoffeeta testasin kahteen otteeseen ja kummallakin kerralla se sai hyvän vastaanoton – mutta mitäpä muuta oikeastaan voikaan odottaa näiltä aineksilta. :D

Rapoffee on oikeastaan aika kiva mökkikakkukin. Kun valmistelet komponentit etukäteen ja kokoat leivonnaisen paikan päällä, saat aika kätevästi tarjolle herkullisen kesätarjottavan. Ja pinnalle sopisi tietysti myös tuoreet suomalaiset mansikat!



Rapoffee

Pohja:
300 g (täysjyvä)digestivekeksejä
100 g margariinia

Täyte:
500 g raparperia
2 rkl sokeria
2 dl Alpro Cuisine Soya soijavispiä
2 dl fariinisokeria

Pinnalle:
1 prk (2 dl) kauravispiä
½ dl (eli loppu purkillinen) Alpro Cuisine Soya soijavispiä
1 tl vaniljasokeria


  1. Murskaa digestivekeksit pieneksi muruksi monitoimikoneessa tai esim. vahvassa muovipussissa kaulimella painellen. Sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele muruseos piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Kuvissa olevan rapoffeen tein halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuokaan. Haasteena kuitenkin oli, että reunat helposti hajoavat, kun leivonnaisen irrottaa vuoasta.) Laita pohja jääkaappiin odottamaan.
  2. Kuori raparperit ja leikkaa ne melko ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon sokeri. Levitä raparperit uunipellille ja laita 200-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Tarkoitus on, että raparperit pehmenevät kauttaaltaan, mutta eivät vielä ala hajota. Tarkkaile siis raparpereja paiston aikana! Anna jäähtyä.
  3. Valmista kinuski. Mittaa kattilaan soijavispi ja fariinisokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 10-15 minuuttia, kunnes koostumus sakenee sopivasti. Jäähdytä.
  4. Mittaa kulhoon kauravispija ½ dl soijavispiä. Vaahdota kuohkeaksi ja mausta vaniljasokerilla.
  5. Levitä pohjan päälle raparperipalat ja valuta niiden päälle kinuski. Halutessasi jätä pieni tilkka kinuskia piirakan koristeluun. Levitä kinuskin päälle kasvivispivaahto. Koristele kinuskiraidoilla ja esim. syötävillä kukilla tai tuoreilla mansikoilla.


Vinkki! Rapoffee on nopea koota esim. mökillä, kun valmistelet komponentit etukäteen. Jos kinuski on jääkaappikylmänä liian jähmeää levitettäväksi ja koristeeksi valutettavaksi, laita se hetkeksi mikroon pehmenemään.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Tofuhalloumi

Tofuun saa halloumimaisen vivahteen simppelillä marinadilla. Kannattaa testata!



Törmäsin jo aikaa sitten jännältä kuulostavaa tofuhalloumiin. Resepti majaili Pinterestini muistissa varmaan vuoden päivät, ja vasta kun bongasin Viimeistä murua myöten -blogin Saaran testanneen samaista reseptiä, päätin itsekin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen! Ja itse asiassa ryhdyin jo kahdestikin, sillä mielestäni tofuhalloumi ansaitsi ehdottomasti paikan toisella kierroksella.

Ei varmaan kannata edes mainita, että eihän tämä ihan halloumilta maistu - tietenkään. Mutta jännästi siinä on jotain samantapaista vivahdetta. Varmaan ainakin sitruunan happamuus yhdistettynä suolaan aiheuttaa halloumimaisen efektin vähän samaan tapaan kuin mantelifetakin jännällä tavalla muistuttaa oikeaa fetaa. Joka tapauksessa kannattaa testata tätä etenkin nyt grillauskaudella! Ensimmäisellä testikerralla laitoin tofuhalloumia kesän parhaiden hedelmien nektariinien kanssa samaan raikkaaseen salaattiin. Tykkään!






Tofuhalloumi

1 pkt (250-270 g) maustamatonta tofua
1 rkl kuivattua minttua
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
(mustapippuria)


  1. Leikkaa tofu noin 1/2 cm:n paksuisiksi siivuiksi. Painele siivuista talouspaperin avulla pois nestettä. Aseta viipaleet leikkuulaudalle parin talouspaperikerroksen päälle. Lisää paperia vielä tofujen päälle. Aseta päälle leikkuulauta ja paino, esim. jauhopussi. Anna tofun kuivua näin noin 10 minuuttia, jotta saat puristettua mahdollisimman paljon pois ylimääräistä nestettä.
  2. Sekoita marinadin ainekset ja laita tofu marinadiin maustumaan ainakin puoleksi tunniksi tai mielellään yön yli. Itse tykkään käyttää marinoinnissa muovipussia, jota on helppo käännellä marinoinnin aikana.
  3. Paista halloumitofu paistinpannulla, grillissä vai vohveliraudalla.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Vegeburgerit

Kotitekoiset vegeburgerit, nam!



Nyt voin todeta täyttäväni blogin lukijan reseptitoiveen, sillä veljeni on patistanut minua jo ties kauan lisäämään blogiin nuoria kiinnostavan burgerireseptin. Olkoon tämä postaus hänelle omistettu. ;) Haluan jakaa hyväksi havaitun ohjeen, jota on tullut sovellettua niin omassa keittiössä kuin vanhempieni luona äidin toimesta.

Hyvän burgerin tärkeä osa on maukas pihvi. Aiemmin postaamani tomaattiset soijarouhepihvit Jere Niemisen ohjeella valmistettuna on useaan kertaan havaittu tosi toimiviksi burgereihin. Muutenkin kyseiset pihvit ovat keränneet monelta maistajalta kehuja. Suosittelen siis kokeilemaan! Kastikkeeksi sopii niin ikään aiemmin postaamani vegaaninen majoneesi esimerkiksi valkosipulilla maustettuna. Lisäksi tykkään kovasti marinoidusta punasipulista, joka antaa kivasti hapokkuutta ja sopivaa terävyyttä. Marinoitu sipuli sopii hyvin myös salaatteihin. Tietysti burgereihin lisätään vielä reilusti tuoreita kasviksia!

Koska varsinaiset ohjeet pihveihin ja majoneesiin löytyvät blogista jo entuudestaan, on tämän postauksen tarkoitus lähinnä vinkata idea, miten koota maukkaat vegeburgerit ruokakaapin perusaineksista. Burgerit sopivat hyvin tulevan juhannuksen ruokalistalle, mutta maistuvat erinomaisesti ympäri vuoden. Makoisia burgerihetkiä!





Vegeburgerit

sämpylöitä (itse tehtyjä tai valmiita)
tomaattisia soijarouhepihvejä
vegaanista majoneesia (esim. valkosipulilla maustettuna)
marinoitua punasipulia (ks. ohje alla)
(ketsuppia, Shrirachaa)
jääsalaattia, tomaattia yms. tuoreita kasviksia


Lämmitä sämpylät leivänpaahtimessa, uunissa tai mikrossa. Halkaise sämpylät ja kasaa jokaisen väliin lämmin pihvi sekä muut täytteet. Tarjoa heti.



Marinoitu punasipuli

2 punasipulia
1/2 dl viinietikkaa
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä


Viipaloi sipulit ohuksi viipaleiksi. Yhdistä loput ainekset marinadiksi ja sekoita sipulit sen joukkoon. Jätä jääkaappiin marinoitumaan ainakin muutamaksi tunniksi tai mieluiten seuraavaan päivään. Marinoitu sipuli säilyy jääkaapissa hyvin muutaman päivän.





tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vegaaninen britakakku

Klassinen britakakku mansikoilla kuuluu erottamattomasti kesään! Tällä ohjeella ihana brita valmistuu vegaanisista aineksista.



Britakakun veganisointi on ollut to do -listallani pitkään. Jo kahtena edellisenä kesänä tein muutaman koeleipomuksen, joista ensimmäiset kosahtivat aika täydellisesti. Viime kesän versio pääsi jo melko lähelle toivottua lopputulosta. Annoin reseptin edelleen muhia talven yli seuraavaan seonkiin ja NYT voin vihdoin hehkuttaa, että vegaaninen britakakku on totta!

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt onnistua jo aiemminkin, sillä lopullinen resepti muistuttaa varsin paljon alkuperäistä ei-vegaanista versiotaan. Ensimmäisissä versioissa lähdin merta edemmäs kalaan. Lopullisessa versiossa käytin pohjataikinassa kananmunankeltuaisten tilalla Alpro Go On soijarahkaa, voin vaihdoin simppelisti margariiniin ja maidon kasvimaitoon. Marenkiosassa on kikhernelientä - mitäpäs muutakaan. :)

Lisäsin marenkiin hiukan ksantaania, joka on gluteenittomasta leivonnasta tuttu kiinteyttävä ainesosa. Kokeilin leipoa kakun myös ilman sitä, mutta tällöin marenkinvaahto jonkin verran lähti vetistymään ja sulamaan alapinnaltaan vetistäen samalla myös taikinaa. Toisaalta marengin pinnasta tuli ainakin omassa uunissani jonkin verran rapeampi. Tämä johtuu varmasti siitä, että ksantaanilla on kosteutta sitova vaikutus. Ksantaania sisältävä versio oli kuitenkin mielestäni selvästi parempi, joten ehdottomasti suosittelen käyttämään sitä. Voit ostaa ksantaania hyvin varustetuista ruokakaupoista. Eikä kannata pelätä purnukan jäävän käyttämättömäksi, sillä voit hyödyntää ksantaania myöhemmin vaikka sitruuna-marenkipiirakkaan tai veriappelsiini-marenkipiirakkaan!

Ksantaanilla vai ilman - valinta ei suinkaan ollut ainoa eikä pienin murheenkryyni marenkiosan suhteen. Jos rehellisesti sanotaan, meinasin jo jossain vaiheessa heittää pyykeen kehään. :) Sain kuvissa olevan kakun onnistumaan vanhempieni luona aivan täydellisesti, ja sen johdosta hihkuin ympäriinsä onnesta. Päätin vielä ihan varmuuden vuoksi testata kakkua omassakin uunissa, mutta silloin en enää päässytkään samaan lopputulokseen! Kun vanhempieni uunissa ja jopa mökillä ikivanhassa uunissa marengista tuli ihanan rapeaa (eli juuri sellaista kuin britassa kuuluu ollakin), sain omassa uunissa aikaiseksi epämääräistä nahkeaa ja sulanutta marenkia. Ihmettelin tätä aikani, kunnes hoksasin (tai oikeastaan mieheni hoksasi), että meillähän on kalusteisiin sijoitettu uuni, joka ei nähtävästi poista kosteutta paiston aikana yhtä tehokkaasti kuin ns. perinteiset liedet, joissa höyrynpoistoaukko on takaosassa. Useamman kokeilun seurauksena totesin parhaaksi tavaksi käyttää Rosenlew-uunissamme kiertoilmatoimintoa ja lisäksi raottaa luukkua paiston aikana reilun minuutin välein kosteuden poistamiseksi. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa tämä huomioon, jos sinullakin on kalusteisiin sijoitettu uuni tai muuten epäilet uunisi höyrynpoistoa tehottomaksi. Totesin, että tälläkään kikalla marengista ei tullut aivan yhtä rapeaa kuin vanhempieni uunissa, mutta todellakin riittävän hyvää! Joka tapauksessa tämä on erinomainen oppitunti siitä, miten valtavasti uuneissa voi olla eroja.

Britakakku täytetään perinteisesti tuoreilla marjoilla. Tietysti myös hedelmiä voi käyttää talviaikaan. Halutessaan marjojen ja soijavispin lisäksi kakkuun voi laittaa myös raparperihilloketta. Ainakin minun suosikkibritani sisältää raparperihilloketta ja tuoreita mansikoita. :) Myös lemon curd -tyyppinen sitruunatahna sopisi oivasti. Siihen löydät ohjeen pavlovareseptini yhteydestä.

Toivottavasti sinäkin saat britakakun näillä vinkeilläni onnistumaan! Jätä myös ihmeessä kommenttia, millaisia havaintoja teet oman uunisi suhteen.







Vegaaninen britakakku
(10-12 annosta)

Pohja:
125 g margariinia (esim. tummansininen Keiju)
1 dl sokeria
1 dl Alpro Go On soijarahkaa 
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 dl kaura- tai soijamaitoa

Pinnalle:
1 dl säilykekikherneiden lientä (esim. Pirkka)
1 1/4 dl sokeria
1/2 tl ksantaania
1/2 dl mantelilastuja

Täyte:
1 prk (250 ml) Alpron soijavispiä
1 tl vaniljasokeria
n. 500 g tuoreita mansikoita tai muita marjoja
(raparperihillokettta)


1. Mittaa pohjataikinaa varten kulhoon margariini ja sokeri. Vaahdota seos sähkövatkaimella. Lisää soijarahka ja vatkaa tasaiseksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kasvimaito. Älä enää turhaan sekoittele jauhojen lisäämisen jälkeen, ettei taikina sitkisty. Levitä pohjataikina tasaisesti leivinpaperin päälle uunipannulle. Taikinaa ei tarvitse levittää ihan reunoille asti.
2, Mittaa kulhoon kikherneliemi marenkia varten. Vatkaa se sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista muutama minuutti, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää. Vaahdon kuuluu olla niin jämäkkää, että kulhon pystyy kääntämään ylösalaisin. Ripottele joukkoon ksantaani ja vatkaa vielä hetki, jotta se sekoittuu kunnolla vaahtoon. Tässä vaiheessa vaahto on entistäkin jäykempää.
3. Levitä marenkivaahto pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia, kunnes marenki on kullanruskeaa. (Huom! Jos sinulla on kalusteisiin sijoitettu uuni tai muuten epäilet uunisi poistavan höyryä vähän huonosti, toimi näin: Laske paistolämpötilaa noin 10 astetta ja käydä kiertoilmatoimintoa. Raota uunin luukkua reilun minuutin välein paiston aikana aina pariksi sekunniksi, jotta kosteutta pääse poistumaan uunista. Näin saat marengista rapeaa.) Anna jäähtyä.
4. Vaahdota täytettä varten soijavispi. Mausta vaniljasokerilla. Paloittele mansikat sopiviksi paloiksi. Jätä muutama kaunis mansikka koristeeksi.
5. Leikkaa jäähtynyt pohja kahtia ja siirrä toinen puoli pohjaksi tarjoiluvadille. Levitä päälle raparperihilloke (halutessasi, ks. resepti alla), soijavispi ja mansikat. Nosta toinen puoli pohjasta kanneksi ja koristele vielä mansikoilla. Tarjoa heti.


Raparperihilloke
5 dl raparperipaloja
2 rkl vettä
1 dl sokeria

Mittaa raparperipalat ja vesi kattilaan. (Jos käytät pakastettua raparperia, lisää ne jäisenä kattilaan ja jätä vesi pois.) Kuumenna höyryäväksi. Sekoita joukkoon sokeri ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes raparperi on soseutunut. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.






torstai 18. toukokuuta 2017

Terveelliset välipalamuffinit

Terveelliset välipalamuffinit ovat supermeheviä raastetun porkkanan ja kesäkurpitsan ansiosta.



Bongasin Tuulia-blogista kokeilemisen arvoiselta kuulostavan reseptin terveellisiin suolaisiin muffineihin, joihin tuli reippaasti raastettuja kasviksia. Kuulostaa ihan täydelliseltä välipalalta! Tein ohjeeseen pieniä muutoksia mm. vaihtamalla jauhot sellaisiin, joita kaapistani tavallisesti löytyy. Tuulian reseptissä kiinteyttävänä aineksena käytettiin ns. chiamunia, eli vettä ja chiasiemeniä. Yhdessä satsissa kokeilin korvata chiamunat soijajogurtilla, joka toimi myös. Lisäsin taikinaan myös rouskuvia auringonkukansiemeniä. Leivinjauheen määrää vähensin, kun koin pienemmänkin määrän kohottavan riittävästi.

Muffinit ovat mielestäni parhaimmillaan jäähtyneinä. Lämpimissä muffineissa sisus tuntuu vähän taikinamaiselta, mutta jäähtymisen myötä rakenne kiinteytyy. Olen leiponut näitä muffineja jo muutamaan otteeseen, ja leivon varmasti vielä uudelleenkin. Maistuvat loistavasti paitsi välipalana, myös iltateen kaverina.






Terveelliset välipalamuffinit
(6-8 kpl)

2 rkl chiasiemeniä + 6 rkl vettä TAI 1 dl makeuttamatonta soijajogurttia
2 1/2 dl porkkanaraastetta
1 1/2 dl kesäkurpitsaraastetta
5 aurinkokuivattua tomaattia
1 1/2 tl timjamia
3 rkl öljyä (esim. aurinkokuivattujen tomaattien öljyä tai oliiviöljyä)
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 dl kikhernejauhoja
n. 1 1/2 dl kaurajauhoja (jauhettu blenderillä kaurahiutaleista)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Pinnalle:
auringonkukansiemeniä


1. Sekoita kulhossa chiasiemenet ja vesi. Jätä turpoamaan. Raasta porkkana ja kesäkurpitsa raastimen hienolla terällä. Sekoita raasteiden joukkoon pilkotut aurinkokuivatut tomaatit, timjami, öljy ja auringonkukansiemenet. Jos käytät soijajogurttia, lisää joukkoon myös se.
2. Sekoita loput aineet erillisessä kulhossa ja lisää raasteseokseen. Taikinan kuuluu olla varsin tahmeaa, mutta jos se tuntuu turhan kostealta, lisää vähän jauhoja.
3. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle siemeniä. Paista muffineita 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Muffinit säilyvät jääkaapissa muutaman päivän.