UA-106469909-1

maanantai 16. lokakuuta 2017

Myskikurpitsa-linssikeitto

Pehmeä kurpitsakeitto saa ruokaisuutta linsseistä. Potkua antavat chili ja tuore inkivääri.




Syksyisin alkaa tehdä mieli lämmittäviä mausteisia keittoja. Myskikurpitsa on juuri nyt edullista, ja siitä syntyykin tosi kivoja keittoja. Blogini alkutaipaleelta löytyykin jo yksi kurpitsakeitto, jonka mausteena on harissatahnaa. Itse asiassa melkein teki mieli lisätä harissaa tähänkin keittoon, sillä olen viime aikoina tosi tykästynyt harissan makuun, mutta silloin tästä keitosta olisi melkein tullut vanhan reseptin toisinto. 😄 Niinpä maustoin keiton nyt chilillä sekä ihanalla tuoreella inkiväärillä. Lisäksi rouhin huhmaressa korianterinsiemeniä, jotka mielestäni sopivat tosi kivasti yhteen kurpitsan maun kanssa. Mutta jos haluat, kokeile ihmeessä maustamista myös harissalla. Tähän asti muuten olen nähnyt korianterinsiemeniä lähinnä aasialaiskaupoissa, mutta hiljattain bongasin Cittarissa myös SantaMarian korianterinsiemeniä. Mahtavaa, kun kivoja aineksia tulee jatkuvasti paremmin saataville! Paahdoin kurpitsasta jääneet siemenet keiton kaveriksi. Postauksen lopussa kokemuksia siitä puolesta. 😅






Myskikurpitsa-linssikeitto

(noin 5 annosta)

1 (noin 1,2 kg) myskikurpitsa
1 iso (150 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 dl kuivia punaisia linssejä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna (laitoin itse vähän reilummin, mutta lisää maistellen)
chiliä (esim. srirachaa tai chilihiutaleita)
1 tl korianterinsiemeniä
1 kasvisliemikuutio
n. 7 dl vettä
2 dl kookosmaitoa
suolaa
1 rkl sitruunamehua

  1. Paloittele ensin kurpitsa: Leikkaa kurpitsa pitkittäin kahtia. Koverra siemenet ja pehmeä "rihmasto" pois lusikan avulla. Älä kuitenkaan heitä siemeniä pois, sillä voit paahtaa ne kaveriksi keitolle. Viipaloi kurpitsanpuolikkaat poikittain. Leikkele kuoriosa pois viipaleista veitsellä. Paloittele sopiviksi paloiksi. Kuori ja paloittele myös sipuli ja valkosipuli.
  2. Kuumenna öljy kattilan pohjalla. Kuullota siinä kurpitsaa, sipulia ja valkosipulia noin 5 minuuttia. Rouhi korianterinsiemenet huhmaressa. Lisää kattilaan loput keiton ainekset kookosmaitoa, suolaa ja sitruunamehua lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes kurpitsa on kypsää.
  3. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito, sitruunamehu ja tarpeen mukaan suolaa. Tarjoa halutessasi keiton kanssa paahdettuja kurpitsansiemeniä (ks. ohje alla).

Paahdetut kurpitsansiemenet

kurpitsansiemeniä
loraus öljyä
suolaa

Poista "rihmat" kurpitsansiemenistä, huuhtele ne siivilässä ja kuivaa varovasti talouspaperin avulla. Jos aikaa on, vielä parempi on, jos annat siementen kuivua talouspaperin päällä vaikka puolisen tuntia. Sekoita siementen joukkoon loraus öljyä ja ripaus suolaa. Halutessaan voit toki lisätä muitakin mausteita. Paahda siemeniä 200-asteissa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa keiton päällä tai napostele sellaisenaan.

Kokeilin paahtaa siemenet pannulla, sillä pelkkien kurpitsansiementen takia uunia on vähän hölmöä lämmittää. Paahdoin ensin pelkkiä (hieman kosteita) siemeniä pannulla ja lisäsin hetken kuluttua öljyn ja suolan. Tässä vaiheessa alkoi hurja poksuminen - kuin valmistaisit poppareita paistinpannulla. 😄Onnistuu siis näinkin, mutta suosittelen käyttämään kantta suojana.




tiistai 10. lokakuuta 2017

Kun vegeilijä lomailee Kreetalla

Tässä vegetärppejä Kreetan-lomalle!




Karkasimme syyskuun puolivälissä viikoksi syksyä pakoon Kreetan aurinkoon. Täytyy sanoa, että pieni paluu kesään oli kyllä paras idea hetkeen! Oli myös korkea aika käydä elämäni ensimmäistä kertaa Kreikassa. Aloitimme Kreikan-matkailun suomalaisille tutusta kohteesta eli Kreetasta.

Tältä lomalta lähdettiin ensisijaisesti hakemaan lämpöä, aurinkoa ja rentoutumista - ja niitä totisesti myös saatiin. Ajankohta reissulle osoittautui tosi nappivalinnaksi, sillä heinä-elokuun kuumimmat helteet olivat ohi, mutta lämpöä ja aurinkoa riitti koko viikoksi. Vain oikeastaan viimeisenä päivänä oli vähän pilvisempää. Lisäksi myös turistien määrässä huomasi high seasonin olevan ohi. Mutta ruokahan se aina on tärkeä osa ainakin minun matkailuani! Aurinkomatkalla yksi parhaita juttuja mielestäni on, kun voi lämpimässä kesäillassa nauttia illallista ravintolassa ulkosalla. Koska kerran vegaaninen kasvisruokablogi on kyseessä, haluan erityisesti antaa matkavinkkejä vegematkailijalle.

En kutsu itseäni vegaaniksi vaan ennemmin vaikka "vegaanihkoksi fleksaajaksi", joka joustaa ruokavalinnoissaan, mutta pyrkii suosimaan vegaanisia vaihtoehtoja aina mahdollisuuksien mukaan. Varsinkaan matkoilla en jaksa viilata pilkkua, mutta yritän silti aina löytää järkevät tavat löytää hyvää vegaanista syötävää. En jaksa stressata, jos jossain ruoassa vahingossa onkin voita. Viinien vegaanisuudesta en vaivaudu koskaan edes kysymään, kun ei kysymykseen kuitenkaan osattaisi vastata - juon vaan.

Kreetalaisista ravintoloista ei kannata etsiä varsinaisia vegaanisia annoksia, mutta silti vegaanista syötävää sai kohtuullisen helposti. Muutamia vinkkejä onnistuneisiin ruokailuihin:

Miten löytää vegaanista syötävää ?


Kannattaa katsastaa ravintolatarjontaa etukäteen. Tämä on vinkkini oikeastaan aina, matkustaa sitten kotimaassa tai ulkomailla ja oli sitten vegaani tai ei. Chocochililla on muuten oiva postaus vegaanin ulkomaanmatkailuun liittyen. Majoituimme Kreetalla Rethymnon-nimisessä kaupungissa, jossa ravintoloita onkin runsaasti. Etukäteissuunnittelua tosin vaikeuttaa, että monet ravintolat ovat perheyrityksiä, joilla ei välttämättä ole edes nettisivuja saati sitten netissä ruokalistoja, joihin voisi etukäteen tutustua.

Paras tapa mielestäni on etsiä mielenkiintoisia ravintoloita TripAdvisorin kautta. Monet ravintolat pitävät ruokalistoja esillä ravintolan ulkopuolella, joten niihin voi kätevästi tutustua ennen kuin päättää, haluaako jäädä juuri kyseiseen ravintolaan syömään. Kreikkalaiset olivat tosi ystävällistä porukkaa. Suhtautuminen vegaaniruokaan kuitenkin vähän vaihteli: osa tuntui olevan vähän nihkeitä valmistamaan vegaanista vaihtoehtoa, osa taas osasi oli hyvin vinkata, mitä ruokaa kannattaisi valita. Parasta on kysyä henkilökunnalta jo ennen pöytään istumista, olisiko jotain menun annoksista mahdollista muokata vegaaniseksi. Monesti ruokalistalta kannattaa myös itse etsiä muutamia vaihtoehtoja, joiden epäilisi olevan muunnettavissa vegaaniseksi, ja kysyä sitten neuvoa henkilökunnalta.

Varsinaisia kasvisravintoloita ei Kreetalta juuri löydy, mutta yksi sellainen löytyi Haniasta. To Stachi tarjosi ihan maittavan lounaan, ja valmiiksi vegaanisia pääruokiakin löytyi listalta. Kannattaakin pistäytyä kertaalleen, kun (todennäköisesti) saaren ainoa kasvisruokaravintola on kyseessä.


Tosi maukas pasta-annos ihanilla oliiveilla Rethymnonissa La Renzo -nimisessä tavernassa. Erityiset pointsit tarjoilijalle, joka avuliaasti opasti löytämään vegaanista syötävää listalta.

Haniasta löytyi jopa yksi kasviruokaravintola, To Stachi, josta sai mm. vegaanista moussakaa. Maku ok, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Kannattaa kuitenkin pistäytyä lounaalla, sillä ainakaan vegaanista moussakaa et muualta saa.

Mitä syödä?


Kreetan sijainnista johtuen olisin odottanut löytäväni falafeleja, hummusta ja muita tahnoja, mutta yllättäen etenkään falafeleja ei ollut missään. Sen sijaan tarjonta keskittyi hyvin perinteiseen kreikkalaiseen ruokaan: lihaa, kalaa ja muita mereneläviä, salaatteja, mezejä jne.

Alkuruoista eli mezeistä saa monesti koottua kokonaisen aterian. Esimerkiksi viininlehtikääryleet dolmádes (ilman jogurttidippiä), paputahna fava ja paistetut kasvikset sopivat vegaanille. Monen ravintolan listalta saattaa löytyä gemista, joka tarkoittaa riisillä täytettyjä kasviksia. Myös pasta-annoksista pystyy usein muokkaamaan vegaanisen version. Kovin proteiinipitoista ruokaa ei kannata odottaa saavansa, mutta yhden viikon hiilaritankkaus ei ainakaan minun maailmaani paljon hetkauta. 😊

Ihan parasta Kreetalla mielestäni olivat oliivit, sillä rakastan laadukkaita kreikkalaisia oliiveja! Hauskana yksityiskohtana panin merkille, ettei vähän isommissakaan ruokakaupoissa näkynyt myynnissä niitä värjättyjä tai paprikatahnatäytteisiä halpisoliiveja, joita suomalaiset ostavat. Kauppojen tarjonnasta myös sen verran, että vegaanisia jogurtteja tai vastaavia erikoistuotteita en ainakaan minä löytänyt edes isommista kaupoista. Kasvimaitoja oli paria laatua. Reissussa sitä taas muisti, miten mahtavalla tolalla ruokakauppojen valikoimat Suomessa ovatkaan!

Millaisia ruokavinkkejä muilla vegematkailijoilla mahtaa olla Kreikasta? 😊

Gemista eli riisitäytteisiä vihanneksia eräässä tavernassa Plakias-kylässä.

Jäätelökojuista saatat löytää vegaanisia gelatoja. Tämä appelsiinigelato oli aivan ihanaa.

Kissojen ystävänä olisin halunnut pysähtyä silittämään jokaista kohtaamaani kissaa!

 

Mitä muuta kuin syömistä?


Kuuluihan sitä lomaan toki muutakin kuin syömistä - tai makoilua auringossa. Kreetasta löytyy matkaoppaita vaikka kuinka, joten en ala kirjoittaa omaa tähän postaukseen. Omasta mielestäni yksi reissun kohokohdista kuitenkin oli ehdottomasti patikointi Samarian rotkolla. Aivan huikeat maisemat! Kaikissa lukemissani lähteissä painotettiin, että 16 km:n patikointi on sen verran haastava, että kohtalainen kunto on välttämätön ja että kenkien pitää olla hyvät. Meillä oli hyvät lenkkarit, joilla pärjäsi hyvin. Jos omistat vaelluskengät, ne ovat vielä paremmat. Mutta älä missään nimessä harkitsekaan sandaaleita tai henkkamaukkatennareita. Näin ei tarvitse keskittyä jalkaparkojen selviytymiseen kivikoista, vaan voit täysillä ihailla ympäröivää luontoa.


Huikea Samarian rotko.

Eräs Samarian rotkon asukas.





sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kantarellikauratto

Kantarellirisoton suomalainen versio syntyy pehmeän makuisesta kaurarouheesta!



Olen löytänyt raaka-aineen, joka on isoin ihastukseni hetkeen. Se on kaurarouhe, josta olen ehtinyt hihkaista jo vähän Instagramin puolella. Nyt vaan ihmettelen, miten en ole tullut hankkineeksi kaurarouhetta aikaisemmin! Tai oikeastaan tiedän kyllä syyn: Kaurarouhetta on tällä hetkellä myynnissä Myllärin-brändillä, ja yleensä tuote on kaupassa sijoitettu gluteenittomien viljatuotteiden hyllyyn. Koska en gluteenittomia viljatuotteita tarvitse, en juuri kyseisellä hyllylläkään vieraile. Mutta ehkä joskus tosiaan kannattaisi!

Olen kokannut kaurarouheesta "couscous"salaattia sekä lämmintä lisäkettä paistetuista kasviksista ja keitetystä kaurarouheesta. Olen keittänyt kaurarouhetta sellaisenaan lisäkkeeksi riisin tapaan sekä ihanaa kaurarouhepuuroa. Nyt kokeilin vielä ensimmäistä kertaa tehdä kaurattoa eli kaurarisottoa. Kaurarouhe toimii näissä kaikissa tosi kivasti! Nyt minulla on menossa jo toinen pussillinen.

Tykkään paljon kauran pehmeästä ja lempeästä mausta, joka sopii moneen ruokaan ja leivonnaiseen. Ja mikä parasta, nyt niin trendikäs kaurahan on ihan superterveellistä. Myllärin kaurarouhe on lisäksi valmistettu suomalaisesta gluteenittomasta kaurasta. Monta hyvää juttua samassa paketissa!

Sesongin mukaisesti valmistin kaurarouheesta sienikaurattoa, johon kauran maku sopii tosi hyvin. Käytin sieninä kantarelleja, koska niitä minulla oli valmiina pakastimessa. Voit hyvin käyttää myös esimerkiksi suppilovahveroita tai tatteja. Loraus valkoviiniä antaa kauratolle juhlavan maun, ja tätä kehtaa tarjota vähän hienommallakin aterialla.


Tämän postauksen kuvat muuten ovat ensimmäiset ikinä, jotka olen muokannut kuvankäsittelyohjelma Lightroomilla. En olisi arvannut pari vuotta sitten ruokablogiharrastusta aloittaessani, että päätyisin hommaamaan järkkärin, lisäobjektiivin (toistaiseksi niitä on vasta yksi), kamerajalustan (huomaa kaurattoa haarukoiva käteni alla olevassa kuvassa! :D) ja vielä Lightroominkin. Näissä kaikissa ja etenkin Lightroomissa riittää ihan älyttömästi opeteltavaa. Vähän onneksi auttaa, että olen toki aiemminkin käsitellyt kuvia ilmaisohjelmilla. Valokuvausharrastajat kuitenkin tietävät, että Lightroom on ihan eri tason ohjelma, jota käyttävät ammattilaisetkin. Lähitulevaisuudessa blogiin saattaakin ilmaantua tyyliltään aika erilaisia kuvia, kun YouTube-tutoriaalien opastuksella testailen, millä eri tavoilla kuvia voi muokkailla.




Kantarellikauratto
(3-4 annosta)

1 l (300 g) kantarelleja (tai vastaava määrä pakastettuja)
1 sipuli
6-7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
3 rkl oliiviöljyä
3 dl kaurarouhetta
2 dl valkoviiniä
mustapippuria
1-2 rkl ravintohiivahiutaleita
(suolaa)

  1. Puhdista ja paloittele sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kiehauta vesi ja liuota siihen murennettu kasvisliemikuutio.
  2. Kuumenna sieniä paistokasarissa ilman rasvaa, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää sitten oliiviöljy ja sipuli. Kuullota. Lisää kaurarouhe (sekä pakastimesta sulatetut kantarellit, jos käytät niitä) ja kääntele hetki. 
  3. Ala lisätä kasariin vähitellen viiniä ja kasvislientä samalla sekoitellen. Lisää uusi erä vasta, kun edellinen on imeytynyt. Jatka, kunnes kaurarouhe on sopivan kypsää. Kaurarouheen kypsymisaika on noin 20 minuuttia. Tarjoa kauratto lisäkkeenä tai sellaisenaan.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Ruis-mustikkavispipuuro

Lusikoi kuohkeaa ruis-mustikkavispipuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi.



Kattilallinen valmiiksi tehtyä vispipuuroa on arjen keskellä on oiva aamiainen. välipala tai iltapala - ja miksei osa hidasta viikonloppuaamiaistakin. Puuro vaan kiehumaan kattilaan, ja sen jälkeen jäähdytys ja vatkaus kuohkeaksi. Tein vispipuuron vaihteeksi kuitupitoisista ruisjauhoista ja käytin marjoina mustikoita, joita tuli kesällä poimittua aika reilusti. Jälleen kerran mustikan ja rukiin yhdistelmä toimii tässäkin.

Omasta mielestäni parhaiten ruis-mustikkavispipuuron kanssa maistuu kylmä kauramaito. Jos et jaksa tehdä puutosta kylmää vispipuuroa, voit hyvin syödä sen myös lämpimänä.


Mutta puurosta toiseen aiheeseen: Miten kävi Kotilieden ruokablogikilpailussa, josta kerroin teille muutama viikko sitten? Osallistuin tosiaan kisaan, jossa etsittiin ruokablogeja Kotiliesi.fi:n uuteen ruokablogiyhteisöön. Pääsin finaaliin, josta ns. voittajat valittiin yleisöäänestyksellä. Sain äänestyksen jälkeen tiedon, että blogini on näiden voittajien joukossa. Tämä oli tietysti todella iloinen uutinen! Voittajille tarjottiin paikkaa ruokablogiyhteisössä, ja tarkat speksit ja sopimusehdot tälle yhteistyölle sain finaaliäänestyksen ratkettua. Superkiitollisena saamistani äänistä tein kuitenkin ehtojen pohjalta päätöksen olla lähtemättä mukaan blogiyhteisöön ja jatkaa blogini pitämistä vanhaan tuttuun tapaan.

Mutta tiedättekö, olen ihan äärettömän kiitollinen äänistänne kilpailussa! Finaalivaihe ei vielä sitonut bloggaajia mihinkään, ja tiesin kilpailusta silloin oikeastaan saman verran kuin äänestäjätkin. Eli tosin sanoen en osallistuessani oikein itsekään tiennyt, mitä ihan tarkalleen olisi luvassa. Vaikka lopputulos olikin nyt tällä kertaa tämä, itse kisa oli hieno kokemus - ja suuri osa siitä on juurikin teidän äänestäjien ansiota! Kiitos. <3

Mutta tästä puuroreseptin pariin. :)


Ruis-mustikkavispipuuro
(4-5 annosta)

1 l vettä
6 dl mustikoita
3 dl ruisjauhoja
(1/4 tl suolaa)
n. 1 dl sokeria

  1. Mittaa kattilaan vesi ja mustikat. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kiehuvaan nesteeseen ruisjauhot vähän kerrallaan, samalla hyvin vispilällä vatkaten. Hauduta puuroa kannen alla 45 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta halutessasi suolalla sekä maun mukaan sokerilla.
  2. Ruis-mustikkaruispuuro maistuu hyvältä lämpimänä, mutta vielä parempaa se on vispipuurona. Anna puuron jäähtyä täysin kylmäksi ja vaahdota se sen jälkeen sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nauti kylmän kauramaidon tai muun kasvimaidon kanssa.


torstai 14. syyskuuta 2017

Maapähkinä-linssicurry

Tämä linssicurry saa aivan mahtavan maun maapähkinävoista ja harissasta.


Rakastan maapähkinävoita, mikä on ehkä saattanut käydä blogista ilmi joskus aiemminkin. Aika usein käy niin, että ostan purkillisen maapähkinävoita johonkin ruokaan tai leivonnaiseen, mutta loppu purkillinen hupenee kaapista kuin itsekseen. Onko tuttu kuvio jollekin muulle?

Ihanasta maapähkinävoista lähti idea myös tähän mausteiseen linssicurryyn. En halunnut maustaa currya intilaisittain, joten päädyin makumatkallani jonnekin Pohjois-Afrikkaan. Chocochilin ihanasta maapähkinä-bataattikeitosta sain idean maustaa curryn harissalla. Harissa on eri mausteita sisältävä tulinen maustetahna, joten koostumuksessa on eroja eri merkkien välillä. Yleisimmin kaupoista taitaa löytyä Al'Fez-merkkistä harissaa, josta itse tykkään kovasti. Siinä on mukana aavistus anista, joka tuo ruokiin tosi kivan säväyksen. Kannattaa kokeilla! Maapähkinävoi antaa currylle ihanan pähkinäisen maun, ja lisäksi pehmesin kokonaisuutta vielä kookosmaidolla.

Nyt täytyy sanoa, että tästä currysta tuli heti yksi uusi lemppariruokani! Ehdinkin ensimmäisen satsin jälkeen tehdä jo toisen annoksen. Toivottavasti tykkäätte yhtä paljon kuin minä!



Maapähkinä-linssicurry
(4-5 annosta)

2 (200 g) sipulia
2 reilun kokoista valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
n. 1 1/2  rkl harissatahnaa (Al'Fez)
1 1/2 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
2 1/2 dl punaisia linssejä (kuivia)
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
n. 3 dl vettä
3/4 tl suolaa
3 rkl maapähkinävoita
1-2 dl kookosmaitoa (itse laitoin 1 dl)

Pinnalle:
suolapähkinöitä
tuoretta korianteria

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää harissa (älä lisää koko määrää heti, jos pidät miedommasta ruuasta), huhmaressa rouhittu korianteri sekä juustokumina ja kääntele vielä hetki kasarissa.
  2. Lisää kasariin huuhdellut linssit sekä tomaattimurska, vesi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla noin 15 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes linssit ovat kypsiä. 
  3. Sekoita curryyn lopuksi maapähkinävoi ja kookosmaito. Lisää tarvittaessa hiukan vettä, jos rakenne tuntuu liian paksulta. Kuumenna vielä tarvittaessa. Tarjoa maapähkinä-linssicurryn kanssa basmatiriisiä. Viimeistele annokset ripottelemalla päälle tuoretta korianteria rouhittuja suolapähkinöitä.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Tomaattinen kikherneomeletti

Tomaattinen kikherneomeletti on pelastus kiireiselle kokille. Omeletti valmistuu nopeasti, ja täytteitä voi varioida fiiliksen mukaan.



Munakas on monille ruokavalinta niihin hetkiin, kun pitää nopeasti saada jotain täyttävää ruokaa lautaselle. Munakkaan korvikkeen voi tehdä myös vegaanisesti täysin kasvipohjaisista aineksista, sillä gramjauhoista syntyy nopeasti kikherneomeletti. Gram- eli kikhernejauhot tekevät omeletista ruokaisan ja proteiinipitoisen, eli senkin puolesta kikherneomeletti toimii hyvin kananmunaomeletin korvikkeena.

Simppeleimmin kikherneomeletti syntyy gramjauhoista, vedestä ja mausteista. Viime aikoina olen tykästynyt tomaattiseen versioon, joka saa makua tomaattisoseesta. Tavallaan tämä onkin eräänlainen versio aiemmin postaamastani tomaattisesta kasvispannarista, joka niin ikään saa hyvää makua tomaatista.

Tykkään täyttää omelettini paistetuilla ja tuoreilla kasviksilla sen mukaan, mitä milloinkin sattuu kaapista löytymään: paprika, kesäkurpitsa, munakoiso, lehtikaali, sipuli, tomaatti, sienet, rucola, pinaatti... Jos nälkä on iso, voi täytteeseen lisätä myös vaikka tofua tai papuja. Omeletin voi toki nauttia pelkän salaatinkin kanssa. Tähän versioon päätyi täytteeksi paistettua munakoisoa sekä tuoretta tomaattia, suippopaprikaa ja basilikaa.

Kikherneomeletin paistamisessa tärkeää on, että paistinpannu on hyvä. Parin euron halpispannua en tähän hommaa suosittele. Gramjauhot ostan aina etinisistä kaupoista, joissa niitä myydään tosi edulliseen hintaan.





Tomaattinen kikherneomeletti
(yhdelle)

1 dl gram- eli kikhernejauhoja
reilu 1 dl vettä
2 rkl tomaattisosetta
1-2 tl öljyä (esim. oliiviöljy tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyä)
1/2 tl timjamia
suolaa
mustapippuria

Täyte:
tuoreita tai paistettuja kasviksia + halutessasi esim. tofua tai papuja

Paistamiseen:
öljyä


  1. Mittaa omeletin ainekset kulhoon ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Jätä turpoamaan siksi aikaa, kun valmistelet täytteen. Koostumuksen kuuluu olla melko paksua, mutta taikinan kuuluu kuitenkin levitä pannulle.
  2. Kuumenna öljy paistinpannulla. Paista omeletti kohtalaisella lämmöllä kummaltakin puolelta. Kannattaa antaa omeletin kypsyä kunnolla sisältä, sillä raakana gramjauhoissa on pistävä maku. Tarjoa täytteiden kanssa.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Ruokakonttuuri Kotilieden ruokablogikilpailun finaalissa




Elokuussa bongasin Kotilieden ruokablogikilpailun, jossa etsittiin bloggaajia liittymään Kotiliesi.fi:n uuteen ruokablogiyhteisöön. Homma kuulosti mielenkiintoiselta ja sopivan kokoiselta haasteelta juuri minun blogilleni, joten aika ex tempore päätin ilmoittaa Ruokakonttuurin mukaan!

Nyt ensimmäisessä vaiheessa toimitus on valinnut kilpailun finalistit, joita on 25 kpl. Ja Ruokakonttuuri on yksi niistä! Kuin synttärilahjana, tieto finaalipaikasta tupsahti sähköpostiini blogin kaksivuotispäivänä. Finaalipaikka on jo sellaisenaan virstanpylväs blogin historiassa, mutta olisihan se nyt vielä sata kertaa hienompi juttu blogata kaikkien tuntemalla sivustolla!

Finalisteista voittajat valitaan yleisöäänestyksellä. Jos näet, että Ruokakonttuurilla olisi paikka voittajien joukossa, olisin kiitollinen äänestäsi. :) Äänestystuloksesta riippumatta blogihommat kyllä tulevat jatkumaan edelleenkin!

Äänestämään pääset täältä. Ruokakonttuuri löytyykin linkistä heti ensimmäisenä blogina. Esittelyteksti on vähän hassu, sillä yllättäen tuomaristolle ajattelemani, hakuvaiheessa rustattu teksti olikin nostettu nyt äänestysvaiheessa blogin kuvaustekstiksi. No, ei välitetä pienistä. :) Äänestys päättyy perjantaina 8.9.

Aurinkoista syksyn ensimmäistä viikonloppua!